Koti lehtiroskiksessa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivu Sivukartta Palaute Tekstikoko: Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä
Lohjan seurakunta - etusivulle

Koti lehtiroskiksessa

Asunnottomien yössä kaikki ovat samanarvoisia. Syksyllä 2016 tapahtumassa vierailivat työministeri Jari Lindström ja sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila.

Seurakuntamestari Harri Sojanto (vas.) ja Ari Piippo (oik.), joka toimii Pusulan alueseurakunnassa vapaaehtoisena ja tekee yhteistyötä mm. diakoniatyön kanssa.

Asunnottomien yö Lohjalla, ohjelmaa 2017

Lohjan Asunnottomien yö täyttää viisi vuotta 

17.10. tapahtumapaikkana Lohjan kirkkokenttä, seurakuntakeskus ja Pyhän Laurin kirkko klo 17 – 21. Seurakuntakeskuksessa (Cafe poste restante) kakkukahvit klo 17 alkaen sekä elävää musiikkia.

Seurakuntasalissa klo 17.30 paneelikeskustelun aiheena on yhdenvertaisuus ja moniarvoisuus. Paneelikeskustelussa mukana Jani Meling, Henry Manni ja Paula Nordström. Noutonurkka, josta voi löytää vaatteita, vuodevaatteita ja leivonnaisia.

Lapsille askartelua ja lego-kaupunki. Kirkkopuistossa tarjolla hernekeittoa, grillimakkaraa ja nokipannukahvia. Koko illan musiikkia Konttikirkossa jokaiseen makuun. Asunnottomien yön tulet syttyvät klo 19 , juhlapuhe kaupunginjohtaja Mika Sivula.

Tapahtuma on kaikille avoin ja maksuton. Järjestäjät Lohjan ev.lut. seurakunta, lohjalaiset järjestöt ja Lohjan kaupunki

Lohjan seurakunta, julkaistu 11.10.2017 Ykkös-Lohja

Asunnottomien yö järjestetään Lohjalla jo kuudennen kerran 17. lokakuuta. Myös tällä kertaa ohjelmassa on Koti lehtiroskiksessa. Jokainen pääsee kokeilemaan, millaista olisi asua roskalaatikossa. Lohjalaisella Ari Piipolla on tästä omakohtaista kokemusta vuosien takaa. 

Ari eli hyvän ja turvallisen lapsuutensa Keski-Suomessa, perheen kolmesta pojasta nuorimmaisena. Teini-iässä alkaneet päihdekokeilut johtivat siihen, että vähän yli 30-vuotiaana ja pääkaupunkiseudulle muuttaneena hän oli eronnut, koditon, työtön, rahaton, täyspäiväinen juoppo.

- Silloin piti se yöpaikka etsiä aina jostain, joko rappukäytävästä, metsästä, mistä milloinkin. Joskus joutui putkaankin, mutta sinne ei vapaaehtoisesti menty. Lehtiroskiksessakin tuli nukuttua, hän kertoo.

Kun asunnottomien yö järjestettiin Lohjalla ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten, tuli kysymystä, miksi Lohjalla tällainen tapahtuma, eihän täällä ole asunnottomia?

- Kyllä heitä on täälläkin. Päihde-ja mielenterveysongelmaiset ajautuvat kadulle, jos hoitolaitoksia lopetetaan, kun kaupungit ja kunnat eivät anna enää maksusitoumuksia. Sille ei vain voi mitään, Ari toteaa.

Asunnottomien yö on hänestä hyvä juttu. Tapahtuma osoittaa, että elämässä on myös tällaista.

- On hyvä, että tapahtumaan tulee myös sellaisia, jota asunnottomuus ei kosketa. Monet, jotka elävät ns. normaalia elämää eivät ymmärrä, mitä asunnottomuus oikeasti on, olkoon taustalla päihdeongelma tai mikä syy tahansa.

Niistä vuosista, jolloin Ari oli koditon, on aikaa vierähtänyt jo 26 vuotta. Muistikuvana on, että varpaillaan sai koko ajan olla. Jos rappukäytävässä heräsi pienimpäänkin kolahdukseen, piti heti olla valmiina singahtamaan karkuun. Roskalaatikossakaan ei oikeastaan nuku.

 - Kun sisusta on täynnä ”pakkasnestettä” ja kääriytyy lehtiin, niin jotenkin pärjää. Alkoholi turruttaa, hukuttaa kurjuutta siitä. Roskikseen ei sentään tuule eikä sada ja käppyrässä mahtuu kyllä olemaan, mutta kankeana sieltä saa nousta, hän kuvailee.

- Jos joku tulee heittämään lehtiä aikaisin aamulla niskaan, säikähtää sekä itse että lehtien heittäjä kuoleman syvyyksiin sitä, että mikä mörkö siellä laatikossa on.

Joskus lähtö tuli jo ennalta, kun joku huomasi yöpymisaikeet, kuului huuto: ”Meidän taloyhtiön roskikseen et kyllä tule!”

- Helsingissä makasiineilla maattiin pressujen alla. Siellä tapahtui joka yö: Oli tappelua ja väkivaltaa, jopa tapettiin. Mutta uskon, että siinä oli suuria varjeluksia omalla kohdalla, ettei mitään isompaa tapahtunut.

Sisimmässään Ari kuitenkin uskoo, että sataprosenttisesti kaikki ne, jotka päihdeongelmaisina kaduilla pyörii ilman asuntoa, haluaisivat itselleen parempaa.

- Mutta kun ei sitä osaa kukaan sanoa, miksi ”Jeppe juo”. Niihin on omat syynsä eikä sieltä pohjalta omin voimin ylös pääse.

Arin elämästä 3-4 vuotta kodittomana oli hänen elämänsä kurjinta aikaa.

- Osan aikaa olin katkolla ja päihdelaitoksessa kuukauden parin hoidossa. Sitten jaksoi taas rymistellä. Elämä jatkui ja aina vain siihen samaan monttuun sitä putosi. Kerran heräsin letkuissa sairaalassa. Jouduin tutkintavankeuteen. Se pysäytti ja mietin, että tähänkö tämä elämä menee. Mutta omat voimani eivät riittäneet irti päästämiseen.

Kunnes eräänä helmikuisena aamuna 1991 hän heräsi ryyppykaverin mökillä ja päätti tehdä selvän pesäeron entiseen elämäänsä. Ari tuli uskoon, pääsi kuntoutukseen ja sai uusia ystäviä. Läheiset, omat vanhemmat ja kaikki iltarukoukset ovat auttaneet, samoin vertaistuki. Hän itse on toiminut päihderiippuvaisten tukihenkilönä jo useita vuosia. Jokaisella on oikeus saada apua.

- Olen ajatellut sillä lailla, että olemme kaikki Jumalan luomia ihmisiä. Olkoot ongelmat mitä tahansa, me kaikki olemme samanvertaisia.

Montusta eivät kaikki kuitenkaan nouse, jotkut eivät loppujen lopuksi enää haluakaan, vaan antavat elämälle periksi. Kaikilla kuitenkin on mahdollisuus parempaan, jos vaan on oma tahto hakea apua.

- Jos elämälle ei anna periksi, niin parempaa on aina tulossa, hän vakuuttaa.

teksti ja kuvat:

Leena Anttila

 

Pusula Nummi Sammatti Karjalohja Lohja