Opeta meille, miten lyhyt aikamme on
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivu Sivukartta Palaute Tekstikoko: Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä
Lohjan seurakunta - etusivulle

Opeta meille, miten lyhyt aikamme on

Länsi-Uusimaa 4.11.2017

"Opeta meille miten lyhyt aikamme on, että saisimme viisaan sydämen”, rukoilee psalmin kirjoittaja. Pyhäinpäivä muistuttaa luopumisesta ja elämän korvaamattomasta arvosta. Hautausmaat ovat elämän kiireen ja hälinän keskellä hiljaisuuden saarekkeita, joissa voi kuljeskella ja selvitellä ajatuksiaan. Usein surevan askeleet kulkevat hautausmaalle. Jumalan puistossa kulkiessa on hyvä muistella omia poisnukkuneita läheisiään. Haudoilla ja muistelupaikoilla loistavat kynttilät kertovat sukupolvien ketjusta, mutta ennen kaikkea toivosta, joka kantaa yli kuoleman.

Muistan monia elämäni merkittäviä kohtaamisia, keskusteluja ja ihmisiä. Moni kohtaamani ihminen on elämällään ja sanoillaan muokannut minua. Joku heistä on jättänyt elämääni suuremman, toinen pienemmän jäljen. Jäljen suuruus ei ole tärkein näissä kohtaamisissa, vaan se, että on kohdattu. Uskon, että parhaat jäljet elämääni ovat jättäneet minulle rakkaat läheiseni ja ystäväni. Osan kanssa toivon jälleennäkemistä tämän elämän jälkeen, osan kanssa saan edelleen olla ja tavata. Joskus sana pyhimys määriteltiin ihmiseksi, joka on omalla elämällään helpottanut toisia uskomaan ja luottamaan Jumalaan. Voisin piirtää aika monelle elämääni jäljen jättäneelle ihmiselle pyhimyksen sädekehän. Sädekehässä heidän hyvyytensä ja viisautensa loistaisivat kirkkaammin, vaikka eiväthän he sädekehää kaipaa. He ovat osoittaneet elämällään, että tässä usein kylmässä ja pimeässä maailmassa on tarjolla hyvyyttä, laupeutta ja viisautta.

Elämän matkaan punoutuu monia pieniä ja suuria kuolemia. Olen joutunut luopumaan ystävistä, sukulaisista ja rakkaista. Mutta en vain ihmisistä. Välillä on luovuttava unelmista, suunnitelmista, rakkaista paikoista tai vaikkapa jostain elämän vaiheesta. Luopumisesta ja kuolemasta ei selviä aina helpoilla tai nopeilla vastauksilla. Surun kanssa pitää kulkea rauhassa. Ja lopulta saan jättää itseni kokonaan Jumalan käsiin ja luottaa, että Hän pitää myös minusta huolen.

”Katso minua, Pyhä Jumala.

Älä lakkaa katsomasta.

Jumala, kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.

Minne voisin, minne haluaisin paeta

sinun kasvojesi edestä?”

(Kaisa Raittila)

Anna-Maija Lakomaa, pastori

Pusula Nummi Sammatti Karjalohja Lohja