Elämän leipää
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivu Sivukartta Palaute Tekstikoko: Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä
Lohjan seurakunta - etusivulle

Elämän leipää

Emmekö me tämänkin ajan kristityt, Jeesuksen omat, hänen opetuslapsensa, ole usein hämillämme ja kyselevällä mielellä: "Miten me tästä selviämme? Miten pääsemme ulos liian vaativan tuntuisista tilanteista?" 5000 miestä ja varmaan lisäksi naiset ja lapset! Heidän ruokkimisensa oli mahdottomalta näyttävä ponnistus.

Jeesus ei kuitenkaan ole levoton tämänkaltaisissa tilanteissa. Ei silloinkaan, kun meistä näyttää, etteivät rahat ja voimavarat riitä. Hän vain myhäilee taustalla, ja tietää kyllä, mitä aikoo tehdä. Muistamme Kaanan häät. Jeesuksen äiti oli jo alkanut luottaa poikaansa siinä määrin, että hänkin jo osasi antaa rauhoittavia ohjeita hädissään oleville pitojen järjestäjille. Tehkää vain, mitä Jeesus sanoo, kaikki kyllä järjestyy. Ja niinhän siinä kävi: kaikki todellakin järjestyi (Joh. 2:1–12).

Kun he siis menivät vastarannalle ja nousivat vehreälle vuoren rinteelle, on kuin Jeesus olisi jo odottanutkin kansan tulevan luokseen. Hän kohottaa katseensa ja näkee heidät. Hän on huolissaan heistä ja haluaa ruokkia heidät. Jeesus on ylösnousseena Vapahtajana keskellämme. Ja hän katsoo meitäkin jokaista, sinuakin. Hän tietää tarpeemme, nälän, joka sinullakin on. Me olemme täällä seurakunnan työntekijöinä ehkä vähän avuttomina ja huolissammekin. Saammeko tänään jaettua elämän sanaa, niin että kaikki tulevat ravituiksi, kylläisiksi?

Voisiko keskellämme toteutua taas tänään se, mitä Galileanjärven vastarannan ruohikkoisella rinteellä tapahtui, kun nälkäiset ravittiin, ja josta Jesajan kirjassa ennakoivasti sanotaan: "Tällä vuorella Herra Sebaot valmistaa pidot kaikille kansoille, herkkuruokien aterian, valioviinien juhlan: ydinrasvalla maustettuja herkkuja, kypsiä, kirkkaaksi seestettyjä viinejä. Tällä vuorella hän repäisee pois verhon, verhon kaikkien kansojen yltä, vaatteen joka on levitetty niiden ylle. Kuolema on nielty ainiaaksi. Herra Jumala pyyhkii kaikkien kasvoilta kyyneleet ja vapauttaa kansansa alennuksesta ja häpeästä kaikkialla maan päällä. Näin on Herra puhunut" (Jes.25: 6-8).

Tätä vartenhan me tulemme yhteenkin. Lähestymme häntä, etsimme hänen kasvojaan. Me kaipaamme herkkuja, joista tämä maailma ei tiedä, herkkuja, jotka ravitsevat sisintä. Jeesuksen antama ruoka kestää ikuisesti. Se ei katoa, vaan antaa ikuisen elämän jokaiselle, joka häneen uskoo.

Mitä mahdollisuuksia meillä on siis tänään saada näin suuria lahjoja? Laskeskelemme resursseja: "Eiväthän kahdensadan denaarin leivät tähän riitä. Minulla ei ole edes viittä leipää eikä kahta kalaa. En kykene kokemaan leipäihmettä omalle kohdalleni. En tunne sisälläni mitään. Puhe Kristuksen rakkaudestakin on vain sanoja, joihin en saa elämää. Kuinka hän voisi ruokkia minua? Kuinka saisin osallistua pitoihin, joita voi kuvata herkkuruokien ateriaksi?"

Missä on tänään se Andreas, joka tuo pienen pojan keskellemme? Missä se pieni poika, joka antaa yhteiseen käyttöön kaiken sen, mitä hänellä on? Me suuret olemme liian viisaita. Me sanomme: "Eihän se nyt riitä mihinkään!" ja "Mitä ne nyt ovat näin monelle?"

Tarvitsemme Andreasta, näkijää ja toimijaa, joka saa pienet purot virtaamaan ja kasvamaan suureksi, niin että suurtenkin joukkojen jano ja nälkä tulevat hoidetuiksi.

Seurasin hieman sivusta, kun tavaratalossa oli menossa Haitin katastrofin jälkeen YV-keräys. Moni tavoin ja ilmein ihmiset lähestyivät kerääjää. Toiset kasvattivat keräysvirtaa laittamalla lippaaseen, toiset ohittivat enemmän tai vähemmän tylysti ja välinpitämättömästi. "Mitä nyt minun rahoillani olisi merkitystä maailman hädän keskellä? Pidän rahani mieluummin itse." Ilmastonmuutoksenkin hillitsemiseksi pitäisi tehdä jotakin, mutta taas ajattelen, että eihän minun tekemiselläni ole mitään merkitystä. Mutta olisiko sillä kuitenkin, jos tekisinkin sen rukoillen, mahdollisuuksiani Jeesuksen siunaavien käsien alla tutkistellen. Pienistä puroista kertyy jokia, joista taas suuria ja mahtavia virtoja. Pienistä teoista kertyy suuria asioita. Sillä, mitä sinä teet, on merkitystä, vaikka se tuntuisikin vähäpätöiseltä. Ehkä joku toinenkin alkaa tehdä samoin, ja kohta on kokonaisia kaupunkeja, maita ja maanosia, joissa etsitään sitä, mikä on "hyvää, puhdasta ja oikeaa."

Jeesus antoi meille sen, mitä hänellä oli. Hän antoi meille itsensä. Leipäihmeessä hän kiitti Jumalaa, ja jakoi leivät aterioimaan asettuneille ihmisille. Ehtoollisella me saamme ottaa vastaan sitä leipää, joka on annettu meidän kaikkien puolesta. Me saamme ottaa vastaan Kristuksen ruumiin ja veren pelastukseksemme. Hän kuoli meidän puolestamme, ja siitä rakkauden teosta riittää koko maailmalle. Sinunkin koko elämäsi on turvattu. Ajattelepa niitä jäljelle jääneitä palasia: kaksitoista korillista. Eikö hänen uhrinsa siis riittäisi täydellisesti pelastamaan sinuakin! Talteen koottuja palasia oli enemmän kuin leipää alun perin. Ei sinullakaan siis tarvitse olla Jeesukselle annettavana mitään suurta. Hän on se suuri. Hän jakaa tuhlailemalla armoaan ja hyvyyttään. Hän ottaa sinutkin käyttöönsä ja tekee kauttasi suuria tekoja.

Olli Pakalén

Pusulan aluekappalainen

Pusula Nummi Sammatti Karjalohja Lohja