Sana
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivu Sivukartta Palaute Tekstikoko: Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä
Lohjan seurakunta - etusivulle

Sana

2. sunn. loppiaisesta, Karjalohjan kirkossa 14.1.2018

Luuk. 4: 16–21

Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
– Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

----------------------------------------------------------------------------

Jeesus ilmaisi jumalallisen voimansa muuttamalla veden viiniksi häissä. Tähän tapahtumaan viitattiin tämän messun johdannossa.

Tämän päivän evankeliumissa Jeesus on tuon ajan uskonnon harjoittamisen kaikkein pyhimmässä. Hän oli juutalainen, käynyt juutalaisen synagogakoulun ja osallistunut tuon ajan tavan mukaan synagogan jumalanpalveluksiin. Tämän lisäksi hän oli tullut kuuluisaksi vaeltavana opettajana ja ihmeiden tekijänä. Ihmiset seurasivat häntä sekä ihmeiden että poikkeuksellisen opetuksen vuoksi. Tällä kertaa opettajan ja kansan kohtaamisessa oli odottava ja sähköinen tunnelma.

Juutalaisessa temppelissä miehet istuivat alhaalla ja naiset ylhäällä parvella lasten kanssa. Joskus naiset puhuivat keskenään tekstien luvun aikana ja heitä piti komentaa vaikenemaan. Aikuisuusriitin jälkeen nuoret pojat saivat tulla miesten mukaan alasaliin. He istuivat hatut tai kipa päässä ja osallistuivat rukouksiin lukemalla yhteen ääneen ja huojuttamalla kehoaan. Tässä yhteydessä näkyy vuosisatojen kulttuuriero, kun nykyisin keskustellaan, pitääkö puhua tytöistä ja pojista. Temppelissä jopa miehet ja naiset olivat eri saleissa jumalanpalveluksen aikana.

Kuka tahansa temppelin ”pyhä” sai vuorollaan lukea pyhiä kirjoituksia. Emme tiedä, valitsiko Jeesus Jesajan tekstin vai oliko se määrätty luettavaksi juuri tuona päivänä. Temppelipalvelija tavan mukaan ojensi hänelle kirjakäärö ja hän alkoi lukea.

Sukupolvesta toiseen vanhat profeetat olivat puhuneet tulevasta messiaasta, joka vapauttaa kansan sorron alta. Kansaa yhdisti odotus samalla tavalla kuin heitä yhdisti menneiden sukupolvien kertomukset pelastavasta Jumalasta, joka johdatti vaeltavan paimentolaiskansan pois Egyptistä sorron alta. Tekstin sävy oli siis hyvin tuttu kuulijoille. Mutta yllättävät Jeesuksen sanat hämmensivät kuulijat. Mikä on tuo mies sanomaan, että ennustukset ovat toteutuneet tai messias on tullut tai että Herran päivä on nyt. Tänään teidän kuultenne on tämä kirjoitus käynyt toteen. Pilkkaako hän Jumalaa ja vääristelee pyhiä kirjoituksia. Pyhä viha yhteisön sisällä olisi voinut johtaa lukijan kivittämiseen.

Juutalaiset viettivät joka 50. vuosi Herran riemuvuotta, jolloin jätettiin pellot lepäämään yhdeksi ylimääräiseksi vuodeksi. Niitä ei kynnetty eikä kylvetty. Jos joku oli menettänyt peltonsa velkojen vuoksi, hän sai ne riemuvuonna takaisin. Siis kerran elämässään voi saada velat anteeksi. Herran riemuvuonna jaettiin tasan, jotta jokaisella olisi millä elää ja elättää perheensä. Tämä oli juutalainen vanha tulkinta oikeudenmukaisuudesta. Näin suuresta anteeksiannosta ja hyvän tekemisestä Jeesus puhui. Suurin armahdus, mitä voi kuvitella kerran elämässään.

Jumala oli kansansa keskellä pelastavissa teoissa, kuten lukija osoitti. Mutta ei sillä tavalla kuin juutalaiset olivat vanhastaan uskoneet, vaan uudella tuoreella tavalla. Herran päivä on tänään, vakuutti lukija. Tätähän temppelissä oleva kansa ei voinut ymmärtää.

Vasta Jeesuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen ihmiset ymmärsivät tämänkin temppelissä tapahtuneen kohtauksen. Jumala oli läsnä ja on läsnä siellä missä tämä sana eletään todeksi:

Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen…

Tosin sanoen Jeesus sanoi: Minut on lähetetty tekemään hyvää. Tämä toimii meille peilinä, josta voimme katsella tämän päivän elämää. Jotta olisin parempi, pitää tehdä toisesta huonompi, ajatellaan tänään. Henkinen raatelu on hyväksyttyä. Erilaiset pudotuspelit tv:ssä ovat suurta viihdettä. Se, joka on huonoin tai ei pärjää henkistä painetta, pudotetaan pois äänestämällä ja vain vahvat jatkavat. Henkinen ja hengellinen raatelu on hiipinyt myös kirkkoon. Oikealla opilla voi lajitella ja pudotella pois ”meidän joukosta, jotka uskomme”.

Tänään, tässä messussa, Kristus itse on läsnä lohdutuksena. Sinä, joka kärsit, olet surullinen tai loukattu, olet lohdutettu hänen läsnäolossaan pyhällä ehtoollisella. Messussa virret, rukoukset, Raamatun lukukappaleet ja evankeliumiteksti, saarna ja musiikki kuljettavat meidät kohti kaikkein pyhintä – Kristuksen läsnäoloa. Me kaikki teemme todeksi Kristuksen läsnäoloa – messuun osallistuvat, avustajat, lukijat, musiikin tekijät, tervetulleeksi toivottavat ja kirkkosalin messua varten valmistavat – unohtamatta meille suomalaisille niin tärkeitä kirkkokahveja.

Messu on Jumalan perheen juhla, jonne jokainen on tervetullut. Messun kohokohta ei ole saarna tai sanan selitys - vaan Kristuksen läsnäolo pyhässä ehtoollisessa. Siksi Jeesuksen lukuhetki temppelissä on kertomus Jeesuksen jumalallisesta voimasta, sillä hän itse oli ennustuksen toteutus. Hän toi Herran päivän meille.

Tämä on meidän hyvä muistaa juuri tänään, kun hetken kuluttua yhteisessä esirukouksessa rukoilemme yksimielisyyttä kristityille, ykseyttä kirkkokansalle ja yhteen kuuluvuuden kokemusta Jumalan perheväelle. Kaikki ovat tervetulleita, aivan kaikki.

Pusula Nummi Sammatti Karjalohja Lohja