Sammatin alueseurakunnan ja kirkon historiaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivu Sivukartta Palaute Tekstikoko: Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä
Lohjan seurakunta - etusivulle

Sammatin alueseurakunnan ja kirkon historiaa

Kirkon historiaa

Ensimmäinen kirkko lienee ollut jo v. 1590 ns. Kirkkoahteella nykyisen Elias Lönnrotin kotitalousoppilaitoksen seuduilla.

Toinen kirkko on valmistunut v. 1666 aivan nykyisen viereen (alttariseinän takana). Purettiin 1750.

Nykyinen tiettävästi kolmas kirkko rakennettiin vv. 1754 – 1755 rakentaja Michel Jöranssonin johdolla. (Kirkon tyyppi sukua Tottijärven kirkolle). Rakentaja sai palkkaa työstään 150 taalaria. Kirkko on 16,65 metriä pitkä, 10,15 metriä leveä ja korkeus harjalle 13 metriä, tasakertaan 4 metriä. Kirkon 250-vuotisjuhla pidettiin 24.7.2004.

Tapuli valmistui 1763 myllykyläläisen isännän Erik Stenströmin toimesta (Naatun isäntä).

Kirkon suuret korjaukset ajoittuvat vuosiin 1879, 1954 ja 2000 - 2002.

Kirkon katto uusittiin paanukatoksi 1819. Kirkon ulkolaudoitus uusittiin 1834-1835. Kirkko maalattiin 1837 punamullalla.

V. 1879 ns. asehuoneen, eteisen ja runkohuoneen välinen seinä purettiin ja tilalle tulivat pylväät. Penkit myös tällöin vahvistettiin. Saarnatuoliin kulku oli siihen asti seinänvierustaa pitkin, nyt sakaristosta käsin. Saarnatuolia hieman käännettiin alttariin päin, kirjalauta sen osoittaa, samoin katoksen hahmo.

Kirkon korjaukseen Lönnrot lahjoitti varoja. Sen toteutti Gabriel Sandström, Veikko Hiekkavuon esi-isä. (Luskalasta, Pappilanmäen väkeä)

Kirkko korjattiin v. 1954 perusteellisesti arkkitehti Paavo Riihimäen johdolla, toinen suuri kirkon korjaus. Kirkko muistuttaa tyyliltään keskiaikaista kivikirkkoa jyrkkine kattoineen, mutta vain pienoiskoossa ja rakennusaine on puuta. Seinämateriaali on savilaasti-pellavakuitu –sekoitus. Katto on tervattu paanukatto (tervaus noin 5 vuoden välein). Alkujaan on kirkossa ollut malkakatto.

1954 suuressa korjauksessa poistettiin toinen lehterille johtava portaikko. Tehtiin molemmat tuulikaapit, toinen pääoven luo ja toinen pikkukirkon eteen.

Kirkon sisä- ja ulkopuolen sekä kellotapulin ulkopuolen kunnostus- ja korjaustyöt suoritettiin vv. 2000 – 2002 Arkkitehtitoimisto Jari Reponen Oy:n johdolla.

Alttaritaulu

Alttariseinällä oli alun perin yksi päätyikkuna, mutta korjauksessa 1879 sen tilalle tehtiin kaksi päätyikkunaa ja siten tuli paikka alttaritaulua varten. Lönnrotin opettajana Turun Akatemiassa oli ollut Reinhold v Becker. Tämän poika taidemaalari Adolf v Becker (1831 – 1909, tadeakatemian professori ja kultakauden mestareiden opettaja) Lönnrotin pyynnöstä maalasi alttaritaulun, jonka Lönnrot lahjoitti seurakunnalle v 1879 kuolleen Tekla-tyttärensä muistoksi. Alttaritaulu valmistui jo 1882, kehykset valmisti Helsingissä Lönnrotin pikkuserkku, nikkarimestari Karl Kristoffer Sylvander. Kehykset tuotiin junalla Lohjan (Ventelän) asemalle, josta hevosella huhtikuussa kirkolle. Sylvanderin sukulainen Reino Silvanto on kirjoittanut Sammatti-kirjan.

Alttaritaulun aiheena on paruusia, Jeesuksen toinen tuleminen.

Saarnastuoli

Saarnastuoli on perimätietojen mukaan siirtynyt Sammatin toiseksi rakennetusta kirkosta. Kerrotaan, että 30-vuotisen sodan (30-vuotinen sota kosketti lähes kaikkia Euroopan maita ja kesti vuodesta 1618 vuoteen 1648, jolloin Westfalenin rauha vihdoin saatiin solmittua) aikana saarnastuoli on kulkeutunut Saksasta Suomeen ja Sammattiin. Opettaja Nevalainen 1800-luvun molemmin puolin teki näkyvimmät korjaustyöt kirkossa. Mm. saarnastuolin oviaukko käännettiin sakastin seinään päin, ja näin sakastista saarnastuoliin on suora kulku. Saarnastuoliin kulku oli siihen asti seinänvierustaa pitkin. Opettaja Nevalainen toimi useita vuosia kirkossa saarnan lukijana.

Kellotapuli

Kellotapulin on rakentanut sammattilainen Arvelan talon isäntä Erik Stenström v. 1763. Kellotapuli korjattiin 1831. Tekijänä oli kuuluisa Nummelta kotoisin oleva mestari Axel Magnus Tolpo, puukirkkojen rakentajasukua (mm. Kerimäen kirkko). Kirkonkellot on sähköistetty 1970-luvun puolivälissä. Kirkonkellojen soittotapa muutettiin heiluvasta soitosta läppäyssoitoksi v. 2004. Sammatissa soitetaan seurakunnan jäsenen kuollessa sanomakelloja klo 10.00 – 11.00 välillä riippuen vainajan ijästä. Iso kello aloittaa miehillä, pikkukello naisilla. Soitto päättyy aloittamistavalla. 0,6 x vainajan ikä, esim. 70 v klo 10,42.

Kellotapulissa on kaksi kelloa vuosilta 1762 ja 1768, Isomman Tukholmassa v. 1762 valetun vaskisen kellon kyljessä lukee:

  Coscas kuulet cuminani

  culje kirckon kiiruhusti

  Herran sanaa saavuttaman

  Muista mullaxi tulevas

  nincuin entinen edellä.

Hautausmaa

Hautapaikkoja hautausmaalla on yhteensä 1775.

Kirkkotarhassa on Elias Lönnrotin hauta, jossa on v. 1886 pystytetty musta graniittipatsas. Elias Lönnrot syntyi 9.4.1802 Paikkarin torpassa. Hänet kastoi pastori G Procopaeus Härjänvatsan kylässä (naapurin muori vei lasta kastettavaksi Karjalohjalle ja unhotti matkalla nimet. Pastori antoi lapselle nimen, mikä ei miellyttänyt vanhempia), kuoli 19.3.1884 Lammin talossa, hautajaiset 3.4.1884 Sammatissa.

Elias Lönnrotin isä Fredrik Juhana, syntyi 1765, oli räätäli ja pystyi kaikenlaisiin töihin. Hän oli luonteeltaan leikillinen, mutta kiivas, virsikirjan hän osasi ulkoa. Hänellä oli hyvä lauluääni ja hän sepitteli itsekin lauluja. Hän avioitui Ulriika Wahlberin, syntyi 1773, Kiikalan Junnilta, kanssa.

Lönnrotin perhe:

 vaimo Maria s Piponius, synt. 23.4.1823, kuoli 21.7.1868 45 v.

 1. poika Elias, synt. 17.4.1850, kuoli 2,5 vuotiaana.

 2. tytär Maria Ulriika, synt. 18.6.1852, kuoli 6.1.1874 21 v.

 3. tytär Iida Karoliina, synt. 8.8.1855, kuoli 16.6.1915 Italia 59 v.

 4. Elina Sofia, synt. 5.2.1858, kuoli 3.12.1876 18 v.

 5. Thekla Natalia, synt. 23.9.1860, kuoli 22.3.1879 18 v.

 

Kirjailija Eeva Joenpelto, synt. 17.6.1921 kuoli 28.1.2004 on haudattu Sammattiin (paikka 210), Elias Lönnrotin hautapaikasta pääkäytävää Saleen päin, oikealla puolella.

 

Kirkkoherroja:

Eero Jämsä 1952 – 1967, Kai Selinheimo 1967 – 1970, Reijo Junttila 1972 – 1977, Paavo Pinomaa 1977 – 1988, Jaakko Saari 1988 – 2011, virkaatekevänä Kauko Puranen 2010-2012

 

Aluepappeja:

Heikki Marjanen 2013 -

Raili Rantanen

 

Kanttoreita:

Eljas Mylläri, Juha Veijalainen, Raija-Leena Utela-Nieminen, Sinikka Rikkilä, sijaisena Pia Hemminki, Seppo Huikko, palkkiotoimisena ja virkaatekevänä Pertti Haapalainen, Heikki Orama

Sammatin pappila

Sammatin pappila sijaitsee välittömästi kirkon pohjoispuolella ja on olennainen osa kirkon lähiympäristöä. Pellot ympäröivät pappilaa lähes joka puolelta ja kirkkomaahan sen liittää puistomainen kookkaan puuston muodostama kasvillisuus.

Sammatin kappalainen joutui tulemaan toimeen ilman pappilaa varsin pitkään. Tosin jo 1700- ja 1800-luvulla kappalaisen virkataloksi esitettiin Lohjan Jalassaarella sijainnutta Heinun tilaa, jonka verotuotto oli määrätty kappalaiselle jo vuonna 1701. Hanke ei edennyt osittain tilan kappelin kannalta omituisen sijainnin vuoksi. Kappalaiset joutuivat itse hankkimaan asuntonsa. Varsinaista pappilatilaa ei kappeliseurakunta hankkinutkaan, mutta Sammatin kylän maalla oli jo 1700-luvulla alue, joka oli kappalaisen hallinnassa. Ilmeisesti juuri sille rakennettiin vuonna 1876 kappalaista varten nykyinen asuinrakennus. Palstaa laajennettiin 5 hehtaarin suuruiseksi Toivolan palstatilaksi Sammatin kylän Uusitalosta ostetulla lisämaalla vuonna 1900.

Hirsinen päärakennus rakennettiin vuonna 1876, mutta viimeistelytyöt kestivät vielä vuosikymmenen sen jälkeen. Vuonna 1885 pappila maalattiin ulkoa ja osin sisältä. Alun perin ulkoväritys oli perinteinen punamulta valkoisine ikkunanpielineen sekä nurkkineen. Rakennuksessa oli sali, kolme kamaria, keittiö, eteinen ja kaksi kuistia, joista toinen, sittemmin purettu, oli kirkon puoleisessa päädyssä. Rakennusta laajennettiin 1936 tiilirakenteisella kanslialla ja piispankamarilla. Vuonna 1960 tehtiin yläkertaan kaksi pientä huonetta ja rakennettiin tiilipintainen lämpökeskus. Samassa korjauksessa uusittiin rakennuksen edessä oleva kuisti.

Pihapiirissä on lisäksi 1900-luvun alusta ollut pieni asuinrakennus, joka alkujaan oli pappilan maatyömiehen asuntona. Myöhemmin siinä on pidetty muun muassa rippikoulua ja päiväkerhoa; nykyisin se on varastona. Kokonaisuuteen kuuluvat lisäksi karjarakennus, jyväaitta, halko- ja kärryvaja sekä sauna.

Pappilan vanha perinteinen ja selkeä asu on pääosin hävinnyt myöhempien lisärakennusten vuoksi. Nykyisellään se antaa käsityksen niistä muutoksista, joita lisääntynyt vaatimustaso on pakottanut tekemään alun perin suhteellisen yksinkertaiseen asuinrakennukseen. Pappiloiden tyypillinen erikoisuus on mainittu palonkestävä kivirakenteinen kansliahuone, jossa kirkonarkistoa voitiin säilyttää turvassa.

Pusula Nummi Sammatti Karjalohja Lohja