Rakkautta vai läheisriippuvuutta?
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivu Sivukartta Palaute Tekstikoko: Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä
Lohjan seurakunta - etusivulle

Rakkautta vai läheisriippuvuutta?

Oman lapsen rakastaminen on ehdotonta, eikä se lopu koskaan. Omien vanhempien rakastaminen ei ehkä olekaan niin itsestään selvää. Jeesus odottaa, että rakastaisimme jopa vihollisiamme, mikä voi tuntua jo mahdottomalta.

Hepreaksi sana rakastaa on verbi – ei tunne.  Kyse ei ole siitä, että tuntee rakkautta vaan että toimii rakastavasti. Emme voi rakastaa kaikkia – mutta voimme kohdella kaikkia ihmisiä rakastavasti.

Rakkaus ja läheisriippuvuus ovat kaksi eri asiaa. Riippuvuussuhteessa voimamme menevät muiden ongelmien ratkaisemiseen ja heidän tuskansa lievittämiseen riippumatta siitä, kuinka paljon se itsellemme maksaa. Haluamme miellyttää ja puolustaa heitä jopa venyttämällä totuutta. Saatamme valehdella jopa itsellemme. Annamme muiden päättää elämästämme, emme aseta rajoja, vaan annamme ja annamme yhä vain.

Kun rakastamme, annamme muiden kantaa vastuun itsestään. Kuuntelemme, mutta pidämme huolen itsestämme, annamme omien arvojemme ja unelmiemme johdattaa. Annamme muiden kasvaa ja kehittyä oman etsimisen, kasvamisen ja tuskansa kautta tietäen, että tuska ei ole vaarallista, vaan voi johdattaa syvempään elämän tuntemukseen ja johonkin hyvään.  Annamme muiden kantaa vastuun ja seuraukset omista vahingollisista teoistaan. Asetamme rajat ja pidämme ne. Erotamme mikä on minun ja mikä sinun, ja kykenemme voimaan hyvin, vaikka joku lähellämme voisi huonosti.

On tärkeää kuunnella muiden ongelmia, toiveita, tuskaa ja vaikeita tilanteita, mutta ei ole rakastavaa ottaa vastuuta toisesta aikuisesta ihmisestä - se on kuin varastaisi lähimmäiseltä tämän elämän ja itsetietoisuuden.

Jeesus toimii rakastavasti; kohdatessaan Hän on läsnä. Hän kuuntelee, vastaa kysymyksiin ja keskustelee, muttei vastaa sellaisiin kysymyksiin, joita ei esitetty, tai anna neuvoja, joita ei pyydetty. Hän auttaa selvittämään elämän solmuja: fyysisiä, psyykkisiä ja henkisiä. Hän ei halua valtaa. Hän antaa jokaisen ihmisen kantaa oman vastuunsa. Kohtaamiset ovat lyhyitä ja Hän päästää ihmisen jatkamaan omaa elämäänsä.

Tässä on kenties vastaus siihen, että koemme Jumalan joskus poissaolevana. Että olemme yksin tuskan ja vaikeuksien keskellä. Että meistä tuntuu, ettei rukouksiimme vastata. Jumala ei vain tule ja poista sitä mikä piinaa meitä. Jumala kohtaa meidät rakastavasti. Hän antaa meidän kantaa vastuumme elämästämme sekä tekojemme seuraamuksista, jotta voimme kasvaa, kypsyä ja tulla tietoisiksi.

Mari Nurmi, nuorisotyönohjaaja, teol.yo.

Pusula Nummi Sammatti Karjalohja Lohja