Onnelliset surulliset
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivu Sivukartta Palaute Tekstikoko: Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä
Lohjan seurakunta - etusivulle

Onnelliset surulliset

julkaistu 2.11. 2013

Pyhäinpäivän evankeliuminteksti voi kuulostaa murheen keskellä elävälle kovinkin ristiriitaiselta. Tekstissä vakuutetaan:  Autuaita murheelliset. Sana autuas tarkoittaa uskonnollisessa tai yliluonnollisessa mielessä onnellista. Harva meistä yhdistää toisiinsa murheen ja onnellisuuden. Emmekö me juuri ajattele, että yksi onnellisuuden vaatimuksista on murheen, surun, kivun ja kaipauksen poissaolo?

Pyhäinpäivänä moni meistä sytyttää kynttilän rakkaansa haudalle. Jollekin menetys ei ole tullut kuoleman kautta. Joku itkee lasta, jota ei ole saanut synnyttää. Joku suree rikkoutunutta parisuhdetta. Jonkun suru on vielä polttavaa ja viiltävää tuskaa, toisen ehkä jo haikeaa kaipausta. Ehkä jollakulla suru antaa vähitellen tilaa iloiselle muistelulle. Kuitenkin jokaiselle suru on yhtä totta.

Muistan lapsena miettineeni, että olisi helpompi olla orpo, koska silloin ei tarvitsisi pelätä menettävänsä vanhempiaan. Äkkiseltään ajatus saattaa tuntua hölmöltä lapsen päättelyltä. Kuitenkin toimimme monessa tilanteessa juuri tuolla lapsen logiikalla. Pelkäämme murhetta niin paljon, että emme päästä ihmisiä niin lähelle, että heidän menettämisensä sattuisi.

Kärsimystä ei pidä tavoitella, mutta se kuuluu elämään. Rakastaessaan toista ihmistä, ihminen asettuu aina alttiiksi myös kivulle. Suru ja kaipaus kertovat siitä, että on uskaltanut toivoa ja rakastaa. Me suremme sitä hyvää, minkä olemme menettäneet. Me suremme sitä hyvää, mitä toivoimme, mutta josta jäimme paitsi. Itketyt itkut ja surrut surut paljastavat meille: Minä kaipaan rakkautta, minä rakastan, minua rakastetaan.

Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen.

Hanna Mithiku,

vs. lähetyssihteeri

Pusula Nummi Sammatti Karjalohja Lohja