Kynttilän valoa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivu Sivukartta Palaute Tekstikoko: Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä
Lohjan seurakunta - etusivulle

Kynttilän valoa

(julkaistu Länsi-Uusimaa 1.2.2014)

Lapsijoukko tulee opettajien ohjaamana jumppasaliin. Etsitään oman luokan paikka ja istutaan riviin lattialle. Päät kääntyilevät, ja jotakin on sanottava vieressä istuvalle. Kohotan etusormeni huulilleni ja kuiskaan: ”Shhh…” Jotkut sihisevät vastaukseksi, mutta pikkuhiljaa sali hiljenee. Otan esiin kynttilän. Raapaisen tulitikun. Sytytän kynttilän. Nyt salissa on syvä hiljaisuus. Lapset tuijottavat kynttilänliekkiä ja kuuntelevat hiirenhiljaa puhettani. Kynttilänliekki on lumonnut heidät…

Joukko nuoria hälisee Saarikon kappelin ulkopuolella. On alkamassa iltahartaus. Kappelin ovi aukeaa. ”Nyt hiljaa…” isonen komentaa. Hiukan ääni laskee, mutta vielä kuuluu pieniä tirskahduksia ja kuiskauksia. Nuoret astuvat kappeliin, riisuvat kenkänsä, etsivät itselleen ympyrässä olevista patjoista oman paikkansa ja asettuvat makuulle. Isonen ottaa tulitikkuaskin, raapaisee tikun ja sytyttää muutaman kynttilän. Kappelissa on hiirenhiljaista. Hiljaisuudessa kaikuu vain isosen hentoinen ääni, hänen lukiessaan ääneen raamatun kohdan. Nuoret tuijottavat kynttilänliekkeihin…

Seison jouluaattoaamuna kassajonossa ja hermostuneena mietin, että olinko muistanut nyt varmasti kaiken. Sitten kiirehdin kotiin. Paketoin vielä viimeiset lahjat. Joulupuuro porisee hellalla. Ovikello soi. Sieltä viimein saapuvat aikuiset lapset opiskelupaikkakunniltaan kotiin. Syödään nopeasti, sillä pitäähän ehtiä kirkkoon aattohartauteen. Juoksujalkaa kiirehditään kirkkoon. Kirkon ovella hengähdetään. Astutaan hämärään asehuoneeseen ja sitten kirkkosaliin. Kirkon pääkäytävää reunustavat kynttilät, johdattaen katseen alttarille, jota kynttilät valaisevat. Istun kirkonpenkille ja tunnen joulurauhan valtaavan mieleni. Siihen kuuluvat jouluevankeliumin sanat, urkujen riemullinen soitto ja kynttilänliekit…

Kynttilänliekki loistaa sitä kirkkaammin, mitä pimeämpää huoneessa on. Vaikka katsoo kaukaa liekkiä, niin voi tuntea sen lämmön.  Kynttilänliekki ei pysy paikallaan, pienikin tuulenvire saa sen liikehtimään. Kenties liekin kirkkaudessa, lämmössä ja elävyydessä on jotakin sellaista, jota mielemme kaipaa. Kynttilänliekki luo meihin ”hyvää hiljaisuutta” – rauhoittaa ja rentouttaa.

Sunnuntain kynttilänpäivän teksti johdattaa meidät Jerusalemin temppeliin. Siellä Simeon ottaa Jeesus-lapsen syliinsä sanoen:”Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa.., kirkkauden, joka loistaa…”

 

Marita Laaksonen

Nuorisotyönohjaaja

Pusula Nummi Sammatti Karjalohja Lohja