Sytytän kynttilän
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivu Sivukartta Palaute Tekstikoko: Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä
Lohjan seurakunta - etusivulle

Sytytän kynttilän

(29.4.2014, Länsi-Uusimaa)

Paastonaika – mitä tänä vuonna? Trendikästä ekopaastoa, kieltäymystä turhista herkuista? Ei tällä kertaa. Päätin palata perusasioiden äärelle. Jospa yrittäisin hiljentää vauhtia ja hiljentyä?

Päätin ihan tietoisesti olla hiljaa ja rukoilla. Vaan sepä olikin vaikeampaa kuin luulin! Paljon vaikeampaa kuin karkkihyllyn kiertäminen tai Facebookin sulkeminen! Yritin. Ensin minut keskeytti kaksivuotias, joka tiedusteli, voisiko tietokoneelta katsoa yhden Kaapon. Seuraavaksi puhelin, jossa tarjottiin melkein ilmaista tai ainakin hyvin edullista lehtitilausjaksoa. Kolmantena piippasi raolleen jäänyt jääkaapinovi – kaksivuotias oli hakenut itselleen banaanin. Ja jos onnistuinkin välttymään ulkoisilta häiriöiltä, lähti oma mieli vaeltamaan aivan väärille poluille. Melko pölyistä täällä, kukahan imuroisi? Mutta ensin pitäisi ehtiä kauppaan. Maitoa nyt ainakin tarvitaan…

Eräänä tähtisenä iltana kehitin kävelyllä ollessani oman rukouskynttelikköni. Siihen mahtuu neljä kynttilää: kiitoksen kynttilöitä, siunauksen kynttilöitä. Kynttilöitä ihmisille, jotka ovat mielessäni. Kynttilöitä elämän isoille ja pienille asioille. Nuo kynttilät syttyvät vain mielessäni, mutta ne palavat niin kirkkaasti ja vahvasti, että pienet arkiset keskeytykset tai harhapoluille laukkaavat ajatukset eivät niitä sammuta.

Tulevana sunnuntaina paastonaika on puolivälissä, ja vietetään niin sanottua leipäsunnuntaita. Ajatuksellisesti ollaan paaston ytimessä: olenko osannut kääntää katseen omasta navastani lähimmäiseen ja Jumalaan? Tällä kertaa olen ainakin yrittänyt - ja harjoitukset jatkuvat edelleen.

Iltakävelyllä sytytän taas mielessäni kynttilöitä. Yhden ystävälle, jonka tiedän kantavan suurta surua. Yhden kaikille niille, joille uutisten myötä olohuoneeseeni tulvivat asiat ovat arkea: sota, epätoivo, pelko. Yhden ihmisille, joita olen kohdannut työssäni. Ja yhden itselleni: Jumala, opeta minua tänäänkin hidastamaan vauhtia ja hiljentymään, että näkisin sen, mikä on tärkeää.

Sanna Ylä-Jussila

kehitysvammaistyön pastori

Pusula Nummi Sammatti Karjalohja Lohja