Viimeinen villitys
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivu Sivukartta Palaute Tekstikoko: Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä
Lohjan seurakunta - etusivulle

Viimeinen villitys

(18.4.2014, Länsi-Uusimaa)

Viimeaikaiset julkisuudessa käydyt keskustelut, ei vain Suvivirresta, vaan kristinuskon asemasta yhteiskunnassa yleensä ja erityisesti koulussa, on voinut synnyttää kuvan, että kristinusko on vaarallista hömppää. Sillä koululaisia pitää oikein suojella tältä. Käänteisesti ajateltuna voisi sanoa, että kristinusko on yhä voimissaan, kun se herättää noin voimakkaita reaktioita.

Roomalaisten maaherra Pilatukselle tultiin aikoinaan sanomaan (Mt. 27: 64): ”Käske siis vartioida hautaa tarkoin kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa pääse varastamaan häntä ja sanomaan ihmisille: ’Hän on noussut kuolleista.’ Viimeinen villitys olisi silloin ensimmäistä pahempi.” Asialla olivat siis Fariseukset ja Ylipapit, jotka saivat tämän seurauksena pyytämänsä vartioväen tiukasti vartioimaan Jeesuksen hautaa.

Myöskään Jeesuksen opetuslapset eivät kovin helposti uskoneet, että jotain todella yllättävää olisi tapahtunut. Naisten puheet tyhjästä haudasta sai heissä aikaan vain hämmennystä, ei iloa, puhumattakaan ylitsepursuvasta ylösnousemusriemusta (siihen tarvittiin astetta kovempaa näyttöä).

Mutta tämä viimeinen villitys tapahtui kaikesta vastustuksesta huolimatta. Fariseukset ja Ylipapit saivat kokea, ettei roomalainen vartioväki, vaikka koostuikin vahvoista ja hyvin koulutetuista sotilaista, voineet pitää Jeesusta haudassa.

Siitä alkoi kristinuskon voittokulku ympäri maailman. Fariseusten ja Ylipappien liike näytti tähän verrattuna aika vaatimattomalta. Miten onkin usein niin, että ihmisillä on omat pahat aavistuksensa. Jeesuksen vastustajilla oli jo selvä aavistus viimeisestä villityksestä. Mutta ihanaa, ettei Jeesusta voitu pitää haudassa. Viimeinen villitys oli todellakin paljon voimakkaampi kuin ensimmäinen (Jeesuksen maanpäällinen elämä). Ylösnousemususko on siitä lähtien saanut muuttaa koko maailman ja toivo iankaikkisesta elämästä on saanut levitä.

Hyvä lukija, oletko saanut itse kokea sen ´villityksen´ valtavan voiman omassa elämässäsi? Se nimittäin imaisee mukaan, kun siihen tutustuu. Itselläni tämä tapahtui jo silloin kun olin n. 16-vuotias. Siitä lähtien tämä  ’villitys’ on pitänyt otteessaan. Ja kun katson elämäni taaksepäin huomaan, että sen vaikutus on ollut pelkästään myönteinen. Ei merkkejä hömpästä, puhumattakaan vaarallisesta.

Rukoilemme: ”Herra, meidän Jumalamme, me kiitämme sinua Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemisesta. Kiitos, että murhe on kääntynyt riemuksi, tappio voitoksi. Siunaa meidän pääsiäisemme.” Aamen

 Horst Gripentrog

Lohjan seurakunnan kappalainen

 

 

Pusula Nummi Sammatti Karjalohja Lohja