Paluu arkeen
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivu Sivukartta Palaute Tekstikoko: Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä
Lohjan seurakunta - etusivulle

Paluu arkeen

(Länsi-Uusimaa, 26..4.2014)

Muumikuppi parvekkeen kaiteella, aurinkoiseen seinään nojaava pyörä, 13 värikästä paria lenkkitossuja eteisessä, kevään ensimmäiset pisamat, hymyn alta paljastuvat valkoiset hampaat.

Tällaista on arki.

Ainakin, jos on sosiaalista mediaa uskominen. Viime viikkoina netissä on pyörinyt haaste, jossa tulee kuvata arkeaan viitenä päivänä ja julkaista kuvat muiden nähtäville. Monet omista Facebook-kavereistani ovat ottaneet haasteen innokkaasti vastaan, ja kuvia on julkaistu runsaasti. Kuvatulvan kautta olen saanut katsella tavallista, ihanaa ja onnellista arkea, jossa aurinko paistaa ja kaikilla on kivaa – oltiin sitten töissä tai kotona.

Vähemmän kuvia on julkaistu siitä toisenlaisesta arjesta. Arjesta, jossa isoäiti toistuvasti unohtaa lastenlastensa nimet tai jossa aviopuolisot eroavat. Arjesta täynnä menetetyn rakkaan ikävöintiä tai pettymystä elämään, joka ei kantanutkaan. Arjesta, jossa väsymys, suru, yksinäisyys ja kipu ovat läheisimmät seuralaiset. Miksi kuvata arkea, joka on vain tympeää yritystä selvitä päivästä toiseen? Sellaisen arjen haluaa ennemmin pitää piilossa, katseilta kätkettynä.

Tämän sunnuntain evankeliumitekstissä kerrotaan, kuinka opetuslapset kohtaavat yllättäen Jeesuksen tämän kuoleman jälkeen. Opetuslapset ovat olleet yön kalastamassa saamatta saalista. Aamulla heille tuntematon mies saapuu rannalle. Miehen neuvojen avulla opetuslapset saavat verkkonsa täyteen kalaa. Vasta sitten opetuslapset tunnistavat miehen Jeesukseksi. Lopuksi miehet aterioivat yhdessä hiilloksen äärellä. Kävipä mielessäni, että jos joku olisi tuolloin ottanut kuvan, se olisi varmaan otettu tuolta yhteiseltä aterialta. Kuvaa tuskin olisi otettu siitä yön pimeästä hetkestä, jolloin verkot olivat yrittämisestä huolimatta tyhjät.  Jotakin hyvin puhuttelevaa on siinä, että Jeesus saapui opetuslastensa luokse juuri silloin, kun heidän arkinen aherruksensa oli ollut turhaa ja tuloksetonta.

Pääsiäisen jälkeen on palattava arkeen. Kuten aikanaan opetuslasten luokse, Jeesus tahtoo saapua yhä uudelleen myös sinun ja minun, meidän kaikkien luokse. Juhlaa tai arkea, kuvakelpoista tai ei, yksikään hetkemme ei koskaan ole piilossa: Jumala on meidän kanssamme.

Anni Tausta

teologian maisteri

Pusula Nummi Sammatti Karjalohja Lohja