Kristus-kallio täynnä elämää
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivu Sivukartta Palaute Tekstikoko: Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä
Lohjan seurakunta - etusivulle

Kristus-kallio täynnä elämää

(Länsi-Uusimaa, 19.7.2014)

Kristus-kallio täynnä elämää (Matt. 16:13-19)

Kalliossa näyttää ensi silmäyksellä olevan vain harmaan sekä mustan eri sävyjä. Mutta kallion lähempi tarkastelu erottaa kiven pinnassa punaisen, keltaisen ja sinisen eri sävyjä. Kivipinta on kasvualustana erivärisille jäkälille sekä vihreille sammalsaarekkeille, joista kukkivat hennon punaiset ja keltaiset kukat. Ja kun sammalta hieman väkivalloin nostaa kalliosta irti, niin piilosta paljastuu matoja, muurahaisia ja muita vikkeläkinttuisia ötököitä. Ja yöllä sateen jälkeen kallionkolot tarjoavat juomapaikan siileille, ketuille ja supikoirille. Kallio on täynnä liikettä ja värejä. Täynnä elämää.

Jeesus nimesi yhden opetuslapsistaan Simonin, Joonan pojan Pietariksi. Nimi Pietari pohjautuu sanaan ”kallio”. Kestäväksi tarkoitettu rakennus on hyvä pystyttää lujalle pohjalle, kalliolle.  Elämä on hyvä rakentaa lujalle pohjalle, Kristus-kalliolle. Kristus-kalliolla tarkoitan elämää, jossa Jeesuksen opetukset ja sanat muodostavat elämän perustan.

Ei ole ihan sattumaa, että juuri kalliolle Jeesus sanoi rakentavansa kirkon. Jo ennen kristinuskoa ihmiset uskoivat, että juuri luolissa, kalliossa ja vuorissa jumalat asuivat. Ne olivat jo ennen Jeesusta ja Pietaria eläneille ihmisille Jumalan kohtaamisen paikkoja. Vaikka Jumalaa ei voikaan sitoa yhteen paikkaan tai aikaan, niin me tarvitsemme erityisiä paikkoja, joissa kohtaamme Jumalan, Pyhän. Kirkossa Pyhä on erityisesti alttarilla ja ehtoollisen sakramentissa. Pyhyys on arjesta erottautumista, erilleen ottamista, sellaista jota ymmärryksemme ei täysin koskaan pysty tavoittamaan. Aina jää jotain salaisuudeksi.

Pyhää kohtaamme myös toisissamme. Jokainen meistä on Jumalan pyhä, arvokas juuri sellaisenaan kuin on. Samaan aikaan pyhä ja paha, kummatkin puolet meissä, ihan jokaisessa. Vaikka paha eksyttääkin meidät tarpomaan hetkittäin pettävällä maalla, niin Jumalan kanssa voimme aloittaa joka päivä alusta ja löytää uudestaan Kristus-kallion.  On eri asia kompastua, kaatua maahan ja jäädä maahan makaamaan, kuin että kompastuu, kaatuu, nousee pystyyn, jatkaa matkaa ja pääsee perille.

Jumalan kohtaamisen paikka on ollut myös Jeesuksen kalliohauta. Jumala tuli keskelle kuolemaa, kallion tyhjyyttä ja hiljaisuutta. Tästä puhuu Jeesus myös Matteuksen evankeliumissa: ”Sinä olet Pietari ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita.” Jumala on elämä ja valo – kallio, kun kaikki muu ympärillä näyttäytyy keskeneräisenä, huonona, heikkona, merkityksettömänä tai värittömänä. Jumalan kallio on täynnä väriä ja täynnä elämää. Se tarjoaa keitaita janoisille matkalaisille.

Kristus-kalliolla seisoo kirkko, jonka rakentajia me kaikki olemme. Monimuotoinen ja värikäs elämämme sitoo meitä Kristuksen kirkon rakennustyömaalle.  Kaikki ovat talkoisiin tervetulleita! Kristus-kallio kestää kyllä kaiken sen mitä elämä eteemme tuo, se kestää jopa kuolemankin.  ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh.3:16) Tässä on paras lupaus Kristus-kalliosta. Hyvää ja siunattua kesää Sinulle!

Paula Miettinen, seurakuntapastori Lohjan seurakunta

Pusula Nummi Sammatti Karjalohja Lohja