Syövätkö nopeat yhä hitaat – osaammeko enää kiittää
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivu Sivukartta Palaute Tekstikoko: Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä
Lohjan seurakunta - etusivulle

Syövätkö nopeat yhä hitaat – osaammeko enää kiittää

Länsi-Uusimaa 20.9.2014

Tämä pyhä muistuttaa meitä siitä kuinka harvoin muistamme kiittää ja kuinka paljon meillä olisi syytä kiitokseen. Jeesus teki hyvää erityisesti muiden hylkäämille ihmisille. Niistä ihmisistä, joita hän auttoi, vain harvat palasivat kiittämään häntä ja tunnustamaan uskonsa häneen. Toisia kiusasi se, ettei Jeesus toiminut isien perinnäissääntöjen mukaan, vaan halusi tehdä hyvää kaikille; eroituksetta.

Vaikka Jumala ei kiirettä luonutkaan, elämämme saattaa olla hyvinkin kiireistä. Arjen touhinan keskellä voi unohtua se, mistä kaikki hyvät ja tarpeelliset asiat tulevat. Jumalan siunaus saattaa alkaa näyttää pelkästään omilta saavutuksilta. Unohtuu, että kaikki, mitä saamme, on Jumalan suurta lahjaa. Unohtuu kiittää.

Sunnuntain evankeliumiteksti puhuu aikansa käytännöstä, jossa uskottiin vahvasti ihmeeseen; kun vesi kuohuu lähteessä, ensimmäisenä sinne ehtinyt parantuu. Ihmeen aikaansaaja oli uskomuksen mukaan Herran enkeli, joka laskeutui Betesdan lähteeseen.

Keskustelu, joka käytiin Jeesuksen ja miehen välillä, kertoo karulla tavalla, millaisessa maailmassa sairas joutui elämään: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.” (Joh. 5:7.) Maailma oli vahvimpien ja nopeimpien, heikommat ja sairaammat jäivät jalkoihin. Kenelläkään ei ollut aikaa auttaa heikoimpia.

Kuinka on tänään? ”Nopeat syövät hitaat”, sanotaan. Onko meillä aikaa ja halua pysähtyä sairaan, syrjäytyneen, hyljeksityn tai kiusatun kohdalla? Eikö tämänkin päivän maailmassa ole usein niin, että moni ihminen on niin itsensä ympärille käpertynyt, että on vaikea huomioida muita. Omaan hyvinvointiin keskittymiseen ja panostamiseen kehottavat eri mediat ja hyvinvointigurut; lähimmäisen avun tarve jää usein vaille huomiota.

Sana Betesda tarkoittaa suomeksi armon taloa. Evankeliumi avaa eteemme myös syvällisen kuvan siitä, mitä Jumalan armo tarkoittaa. Se ei suinkaan tarkoita sitä, millaiseksi Betesdan altaan äärellä ihmettä odottaneet ihmiset olivat sen ajatelleet: Jumala armahtaa nopeimman ja vahvimman, joka ehtii ensimmäisenä veteen.
Jeesus pysähtyi tuon miehen kohdalle, joka koki, että hänellä ei ole mitään toivoa; joka tunnusti, että omat voimat ja kyvyt eivät auta häntä. Pitkään, lähes 40 vuotta rampana ollut sai avun. Kertomuksessa tulee esille evankeliumin keskeinen olemus: Jumalan armo kuuluu juuri sellaiselle, jolla ei ole mitään omaa esitettävänä Jumalalle.

Armon talon – Jumalan valtakunnan – ovet ovat edelleen avoinna. Jumalan armoevankeliumi etsii apua tarvitsevaa, pysähtyy kohdalle ja sanoo: ”Ota vuoteesi ja kävele”. Ja siellä, missä ihmisen itseriittoisuus, oma vahvuus ja kyvyt eivät nouse esteeksi, evankeliumin saarna puhdistaa synnistä ja nostaa matkalle, taivastielle, seuraamaan Herraa Jeesusta Kristusta kiitollisin mielin.

 

Heikki Marjanen

vs. kappalainen

Nummen alueseurakunta

Pusula Nummi Sammatti Karjalohja Lohja