Kumartamaan kuningasta
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivu Sivukartta Palaute Tekstikoko: Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä
Lohjan seurakunta - etusivulle

Kumartamaan kuningasta

(Länsi-Uusimaa, 3.1.2015)

Loppiaisen evankeliumin tekstissä on ainekset kunnon jännityskertomukseen. Matteuksen evankeliumin toisessa luvussa kerrotaan kolmesta tietäjästä, jotka tähden johdattamina lähtevät katsomaan vastasyntynyttä Jeesusta. Matkallaan Jeesuksen luo tietäjät kohtaavat kuningas Herodeksen, joka on kuullut tietäjien olevan menossa osoittamaan kunnioitusta tulevalle juutalaisten kuninkaalle. Herodes kutsuu salaa tietäjät luokseen ja sanoo heille: ”Menkää Betlehemiin, ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.”  Lukemalla koko kertomuksen, voi päätellä, ettei Herodeksen tarkoituksenaan ole todellisuudessa kumartaa lasta. Herodes on huolestunut omasta asemastaan. Loppiaisen kertomus saa kuitenkin onnellisen lopun, kun Jumala puhuu unessa tietäjille, ja he palaavat toista reittiä omaan maahansa.

Tarina on muutakin kuin jännityskertomus.  Ilosanoma rakastavasta Jumalasta on usein ihmisten käsissä taipunut vallan välineeksi. Herodes odotti ja pelkäsi, että Jeesuksesta kasvaisi hallitsija ja sotapäällikkö, joka veisi häneltä vallan. Myös juutalaiset odottivat maallista kuningasta, joka vapauttaisi heidät orjuudesta.  Kristinuskon salattu viisaus on kuitenkin juuri siinä, että kumartaessamme ja kunnioittaessamme Jeesusta, me emme kumarra voimaa ja valtaa. Joulun lapsessa me kumarramme pientä ja haurasta, suojelun tarpeessa olevaa ja avutonta. Elämällään Jeesus osoitti tavoittelevansa toisenlaista kuninkuutta. Hän ei tavoitellut valtaa, jolla alistaa toiset ihmiset. Hänen valtansa oli sydänten valtaa. Evankeliuminkirjat ovat täynnä kertomuksia siitä, miten Jeesus kohtasi ihmisiä, kuuli heidän huolensa ja auttoi heitä.  

Itämaan tietäjien tavoin, me saamme kumartaa kuningasta, emme pelosta, vaan kuten Psalmissa 72 sanotaan:  ”Kaikki kuninkaat kumartakoot häntä, ja palvelkoot häntä kaikki kansat, sillä hän kuulee köyhän avunhuudot ja rientää turvattoman auttajaksi.”

Hanna Mithiku, vs. lähetyssihteeri

Pusula Nummi Sammatti Karjalohja Lohja