Vanha ja uusi elämänmalli
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivu Sivukartta Palaute Tekstikoko: Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä
Lohjan seurakunta - etusivulle

Vanha ja uusi elämänmalli

(Länsi-Uusimaa, 26.9.2015)

Markuksen evakeliumissa (2:18-22) Jeesus esittää kaksi vertausta. Ensin neuvon ompelijoille. Jos vanha vaate vaatii korjausta, on myös paikan oltava vanha.

Toinen vertaus on viinipuun hedelmistä ja siitä, miten rypäleistä tehtyä uutta viiniä on säilytettävä. "Ei kukaan laske uutta viiniä vanhoihin leileihin. Silloinhan viini rikkoo ne ja sekä viini että leilit menevät hukkaan. Ei, uusi viini on laskettava uusiin leileihin."

Vertausten opetus on, ettei vanhaa ja uutta pidä sekoittaa keskenään.

Jeesus tarkoittaa vanhalla tässä sellaista elämänmallia, jossa ihminen uskoo vaatimuksia ja sääntöjä noudattamalla olevansa riittävän hyvä Jumalalle ja toisille ihmisille. Tekopyhyys on kaikille ihmisille yhteinen piirre. Käännämme mieluummin paremman puolen esiin. Paheet piilotetaan ja hyveet näytetään.

Ihmiselämän peruskriisi on siinä, että me elämme koko ajan vanhan ja uuden elämänmallin välisessä ristiriidassa. Tiedämme, että on elettävä kunnolla ja oikein, toisaalta kaipaamme anteeksiantamusta ja armoa, sillä tajuamme, ettemme ole aina eläneet niin kuin pitäisi.

Vaikka Jumalan ja lähimmäisen rakastamisen vaatimus pysyykin koko ajan voimassa, Jeesus tuo sen rinnalle tai oikeastaan yläpuolelle toisen mallin. Vaatimusten tilalle hän asettaa kokonaan uuden vaihtoehdon: armon ja anteeksiantamuksen.

Se ei sisällä mitään vaatimuksia eikä ehtoja. Kun vanha malli on ankara, niin uusi on lempeä. Kun vanha malli vaatii, niin uusi lahjoittaa. Kun vanha malli ravistelee ja kovistelee meitä, niin uusi lohduttaa ja armahtaa.

Vanhan ja uuden elämänmallin jännitys näkyi kaikessa, mitä Jeesus teki. Ylpeille ja omahyväisille hän oli ankara, itsensä kanssa vaikeuksiin joutuneille laupias ja lempeä. Omasta tehtävästään uuden elämänmallin tuojana Jeesus sanoo: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä."

Armon tie on kuin äiti tai isä, joka ottaa itkevän lapsen syliin, silittää, lohduttaa ja antaa kaiken anteeksi. Siinä pahat sanat väistyvät, laiminlyönnit unohtuvat ja väärät teot saadaan anteeksi.

Vanha ja uusi elämänmalli kohtaavat jokaisen jumalanpalveluksen alussa, kun tunnustamme Jumalalle syntimme ja saamme synninpäästön.

Tuomo Mantere

sairaalapastori

Pusula Nummi Sammatti Karjalohja Lohja