Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivu Sivukartta Palaute Tekstikoko: Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä
Lohjan seurakunta - etusivulle

Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi

(Länsi-Uusimaa, 12.9.2015)

Leikki-ikäinen lapseni on viime aikoina alkanut pohtia elämän kiertokulkua. Eläinmuseossa käynnin jälkeen häntä mietitytti kovasti ihmisen kohtalo kuolemisen jälkeen. Selitin, että ihminen laitetaan arkkuun ja haudataan maahan. Tämän kuullessaan lapsen silmät syttyivät innosta: ”Ai aarrearkkuun?” Ensimmäinen reaktioni oli oikaista, ettei kyseessä ole aarrearkku, mutta samassa tajusin miten hienosta ajatuksesta on kyse: ihminenhän toden totta on varsinainen aarre!

Aarteista kertoo myös tämän sunnuntain Raamatunteksti. Jeesus antaa meille ohjeen: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen.” (Matt. 6:19-20).

On siis olemassa maan päällisiä ja taivaallisia aarteita. Maan päälle kootut kalleudet, kaikki näkyvä ja aikaan sidottu katoaa joskus. Sen sijaan taivaan aarteet, se näkymätön hyvä, mitä ihminen saa lahjaksi yhteydessä Jumalaan, on pysyvää. Näitä uskon aarteita voisivat olla esimerkiksi armo, anteeksianto, toivo ja lähimmäisenrakkaus. Aarre meillä on myös siinä, että ymmärrämme olevamme jokainen Jumalan luoma ihme, Taivaallisen Isämme rakas lapsi, jonka Hän ei halua joutuvan hukkaan. Isä huolehtii omistaan, ja myös haluaa meidän välittävän huolenpitoa eteenpäin.

Jumalan huolenpito omista luomuksistaan on läsnä niin katoavassa kuin katoamattomassakin maailmassa. Hän on kanssamme tässä elämässä ja myös sen jälkeen. Lapsen ajatus kuoleman jälkeisestä aarrearkusta on hyvin kristillinen: Kristus on ristinkuolemallaan ostanut omikseen meidät, kallisarvoiset aarteensa, joista jokaista Jumala vaalii yksilöllisesti ihaillen ja arvostaen, tallettaen tarkasti ikuiseen turvaan.

Uskon kautta avautuvassa elämässä on todellinen aarre – jotain pysyvää, tavoiteltavaa, ja jotain mikä ei varmasti koskaan häviä.

Jenni Pesola

Lohjan seurakunnan pappi

Pusula Nummi Sammatti Karjalohja Lohja