Vapaa ja arvokas
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivu Sivukartta Palaute Tekstikoko: Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä
Lohjan seurakunta - etusivulle

Vapaa ja arvokas

(Länsi-Uusimaa, 30.10.2015)

Matt. 6: 14-15

Jeesus sanoo: 
    ”Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.”

Tytär istuu hiljaisena kirkonpenkillä sekavin mielin, äidin hautajaiset ovat tänään. Muistot yhteisistä hetkistä eivät olleet elämän aikana kultaisia. Tytär on saanut kokea, ettei ole koskaan ollut äidin silmissä arvokas tai edes mieluisa.  Vahinkolapsi, ei toivottu. Äidin katseessa paistoi pettymys siitä, että hänen elämänsä olisi voinut olla aivan toisenlainen jos tytär ei olisi syntynyt. Äiti ei pystynyt näkemään sitä arvokasta ihmistä, joka oli tullut hänelle lahjana, vaan valitettavasti vain taakkana ja riippakivenä.

 
Tytär miettii elämäänsä. Omakuva on vahvasti muokkaantunut äidin halveksunnan takia. Minä en riitä mihinkään. Nyt äitiä ei ole enää, mikä minä siis olen? Tytär joutuu rakentamaan omakuvan aivan uudestaan. Annanko äidin katkeruuden siirtyä itseeni ja kannanko tätä vihaa häntä kohtaan niin kauan kuin itse elän. Toisaalta tytär on helpottunut, äidin ankara arvostelu on loppunut. Tytär ei tiedä miten tätä surua tulee surra.

 
Tytär pysähtyy kuuntelemaan papin puhetta, meneillään on Isä meidän rukous. ”Anna minulle anteeksi niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”. Tytär huokaisee syvään ja ymmärtää. Tytär ymmärtää, ettei ollut hänen vikansa, ettei äiti nähnyt häntä arvokkaana.  Miksi siis hän kantaisi äidin katkeruutta sisällään, hän itse siinä kärsii, ei äiti. Tytär rukoilee uudestaan saman rukouksen ja luovuttaa kaiken vihan ja surun Jumalalle. Hautajaisten jälkeen tytär kokee ensimmäistä kertaa elämässään, että olo on kevyt ja arvokas.

Diakoni Emilia Alander

Pusula Nummi Sammatti Karjalohja Lohja