Valo
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivu Sivukartta Palaute Tekstikoko: Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä
Lohjan seurakunta - etusivulle

Valo

Länsi-Uusimaa, 30.1.2016

Katson ulos ikkunan läpi, siellä on kylmää, harmaata ja märkää. Onhan se kiva että hiihtoloma on tulossa – mutta se ei riitä. Lumi on muuttunut sohjoksi… autot ja ikkunat ovat likaisia … ja vaikka tiedän että päivät pitenevät niin tuntuu ettei ole mitään toivoa auringosta, lämmöstä tai kevään ensi kukkasista. Ihan kuin kaikki värikäs ja hieno olisi nielaistu kaiken kattavaan harmaaseen kylmyyteen.


Ehkä juuri siksi tähän ajankohtaan sopii kynttiläpäivän vietto. Ennen tätä aikaa sanottiin myös pikku jouluaatoksi – tämä on joulusarjan viimeinen pyhä ja ennen vanhaan tänä päivänä tuotiin kaikki vuoden aikana käytettävät kynttilät siunattavaksi, joissakin kirkoissa tehdään yhä tänäkin päivänä näin. Varsinaisesti vietämme kynttilänpäivää sen muistoksi että Joosef ja Maria veivät Jeesus-lapsen temppeliin näytille ja Maria tuli ”puhdistautumaan”.


Kynttiläpäivän evankeliumissa kerrotaan vanhasta Simeonista. Simeon oli odottanut koko ikänsä että saisi nähdä maailman valon – sen valon jonka Jumala oli luvannut tulevan ja joka pelastaisi maailman. Jumala oli kertonut Simeonille että hän näkisi valon ennen kuolemaansa. Nyt Simeon oli jo vanha ja mietti paljon sitä että näyttäisikö Jumala hänelle valon ennen kuin hänen ruumiinsa olisi liian heikko. Tämä valon, Messiaan, uskomme olevan Jeesus, maailman pelastaja. Niin uskoi myös Simeon, temppelin tapahtuman johdosta. Tuo vanha mies, Simeon nostaa pienen lapsen käsivarsilleen. Siinä seisovat Joosef ja Maria uuden alun; pienen Jeesus-lapsen ja elämän lopun; Simeonin välissä.Vaikka heidän olettaisi olevan valmiita ihan mihin vaan sillä hehän tiesivät Jeesuksen olevan erikoinen lapsi... he tiesivät hänen olevan Jumalan poika... mutta silti he yllättyivät siitä että Simeon ja Hanna tiesivät kuka Jeesus oli. He yllättyivät että joku muukin näki sen, että Jeesus oli maailman valo.


Meidän ei tarvitse pelätä pimeää – pimeys on vain valon poissaoloa, ja kun sytytämme kynttilän syö se kaiken pimeyden! Valo tuo Jumalan rakkauden ja lämmön meille kaikille.
Uskallammeko uskoa valoon?
Uskallammeko levittää valoa?


En osaa vastata... Voin vain sanoa että yritän. Joka päivä sytytän kynttilän niin että pimeys häviää. Sytytän valon pöydälleni – mutta myös valon sydämessäni. Kun kannamme valoa sydämissämme niin että muut voivat sen nähdä, niin ehkä voimme auttaa sytyttämään toisen ihmisen valon. 

Mari Nurmi
Lohjan seurakunta

 

Pusula Nummi Sammatti Karjalohja Lohja