Taivaan kansalaisena maan päällä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivu Sivukartta Palaute Tekstikoko: Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä
Lohjan seurakunta - etusivulle

Taivaan kansalaisena maan päällä

(Länsi-Uusimaa 23.4.2016)

Muutamia vuosia sitten kuulin kertomuksen sodan runtelemasta kylästä. Kylästä olivat kaikki miehet komennettu rintamalle. Paikalla olivat vain naiset ja lapset. Elämä oli rankkaa ja ruokaa oli niukalti. Jossain vaiheessa naiset huomasivat lapsilla olevan ongelmia nukkumisen kanssa. Lapsille ei illalla tahtonut uni tulla, ja kun lapset viimein nukahtivat, he näkivät painajaisia. Naiset kokoontuivat yhteen miettimään, mitä he voisivat asialle tehdä. He päätyivät kokeilemaan yksinkertaista ratkaisua. Illalla jokaisen lapsen kainaloon annettiin leipä ja heille kerrottiin, että tuo leipä on lapsen seuraavan aamun aamupala. Tämän jälkeen lasten nukkumisessa ei ollut ongelmia.

Ensi sunnuntain otsikko on ”Taivaan kansalaisena maailmassa”. Otsikko kertoo siitä, että elämme pääsiäisen jälkeistä riemun ja ilon aikaa. Jeesus on meidät sovitustyöllään lunastanut. Mutta meille on annettu myös tärkeä tehtävä. Rakastaa lähimmäistämme. Mitä lähimmäisen rakastaminen tarkoittaa? Onko minun oltava aina kaikkien käytettävissä? Onko minun oltava aina äyräitäni myöden täynnä hyvää tahtoa jokaista kohtaan? Täytyykö minun jakaa omaisuuteni vähempiosaisille? Helposti tulee riittämättömyyden tunne. Enhän minä tuohon pysty.

Lähimmäisenä oleminen ei ole kuitenkaan niin monimutkainen asia. Toivo on ihmiselle elintärkeää. Lapsi nukkuu sodan keskellä leipä kainalossa, tietäen, että ruokaa riittää ainakin aamuksi. Sen toivon varassa hän jaksoi eteenpäin. Taivaan kansalaisena ja toisen lähimmäisenä myös meidän tärkeä tehtävämme on luoda toivoa ihmiselle, joka on sen tarpeessa. Toivon luominen ei ole suuria lupauksia elämää muuttavasta huomisesta. Toivo saattaa olla hymy ja ystävällinen lause yksinäiselle, tai pienen avun tarjoaminen avun tarpeessa olevalle. Toivon antaminen toiselle saattaa tapahtua huomaamattasi. Aina ei tiedä, mikä sanomasi lause tai tekemäsi teko on antanut toivoa toiselle ihmiselle juuri sillä hetkellä. Lähimmäisenä voimme tehdä vain oman parhaamme. Ja Jumalan armo takaa sen, että se on riittävästi.

Diakoni Katja Itämäki

 

Pusula Nummi Sammatti Karjalohja Lohja