Sammattilaisten ja karjalohjalaisten mainio retkipäivä 22.8.2016
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3
Etusivu Sivukartta Palaute Tekstikoko: Suurenna tekstiä Pienennä tekstiä
Lohjan seurakunta - etusivulle

Sammattilaisten ja karjalohjalaisten mainio retkipäivä 22.8.2016

Sammatin ja Karjalohjan alueseurakuntien yhteisenä retkikohteena 22.8.2016 oli Porvoo. Teksti ja kuvat: Liisa Laurila

Tunnelma oli korkealla heti aamusta, vaikka sade hiukan hätyyttelikin. Sammatin seurakuntatalon pihalle oli kokoontunut joukko retkeläisiä: Kaija-Liisa, ainakin kaksi Leilaa ja Marja-Leena, Anneli ja Anneli, Pirkko ja Unto, Aaro ja muutama Marjatta, Helena ja sen mies…  ja kaikki muut odottivat toiveikkain mielin yhdessä aluepappi Raili Rantasen kanssa. Kun Jomi Iivosen ohjaama bussi saapui, mukanaan diakoni Tiina Eriksson ja Karjalohjalta tulleet retkeläiset, lähdettiin.

Kansallisrunoilija Johan Ludwig Runebergin koti

Johan Ludvig Runeberg (5.2.1804–6.5.1877) oli runoilija, opettaja ja professori. Hän oli myös pappi, vaikka ei koskaan pappina toiminutkaan. Runeberg aloitti opintonsa Turun Akatemiassa, samaan aikaan yhdessä Elias Lönnrotin ja J.V. Snellmanin kanssa.

J.L. Runeberg oli paitsi opettaja, myös runoilija ja kirjailija. Runo Saarijärven Paavosta, Maamme-laulu, Vänrikki Stoolin tarinat sekä monet tutut, rakkaat virret – aina ei edes tule ajatelleeksi, kuinka monet suomalaisuuden lujaan ytimeen kuuluvat tekstit ovat hänen kirjoittamiaan.

Runebergin kodissa saatiin kosketus runoilijan perheen elämään. Pietarsaaressa syntynyt Runeberg ehti asua eri puolilla Suomea, ennen kuin hän vuonna 1837 asettui perheineen Porvooseen. Runeberg oli valittu Porvoon kimnaasin roomalaisen kirjallisuuden lehtorin virkaan.

Perhettä jatkuvasti kiusanneet talousongelmat saatiin hoidettua vuonna 1851, kun Runeberg teki sopimuksen teostensa ruotsinkielisistä julkaisuoikeuksista ruotsalaisen kustantajansa Alfred Bolinin kanssa. Runoilija, hänen vaimonsa Frederika ja perheen kuusi poikaa muuttivat uuteen kotiin Aleksanterinkadun ja Kirkkokadun kulmaan. Talo oli perheen asuntona  J.L. Runebergin kuolemaan asti. Kolme vuotta runoilijan kuoleman jälkeen, vuonna 1880 se avattiin yleisölle. J.L. Runebergin koti on Suomen vanhin kotimuseo.

Saliin kokoontuneet retkeläiset saivat kuulla kertomuksia siitä, kuinka Frederika Runeberg huolehti suuresta perheestään ja oli vieraanvarainen emäntä talossa vieraileville ystäville ja taiteilijoille. Myöhemmin, kun pojat muuttivat maailmalle, äiti piti näihin yhteyttä, hänen kerrotaan kirjoittaneen lapsilleen ainakin tuhat kirjettä. Fredrika Runeberg oli myös kirjailija, joka on julkaissut – alkuaan salanimellä –  historiallisia romaaneja.

J.L. Runeberg oli innokas metsämies ja todisteena harrastuksesta ovat  kirjastohuoneen seinällä riippuvat hienot aseet ja ketunnahat. Runeberg sai metsästysretkellään 1863 aivoverenvuodon ja joutui viettämään elämänsä viimeiset vuodet halvaantuneena. Runoilijan vuode, ikkunan näkymiä toistava peili ja taidokkain koruompelein koristettu pyörätuoli ovat esillä, samoin muita henkilökohtaisia esineitä.

Kodin kaikissa huoneissa on huonekasveja – alkuperäisten kasvien pistokkaista kasvatettuja. On kuin isäntäväki olisi hetki sitten poistunut, kodin tunnelma on tallella.

Walter Runebergin veistoskokoelma

Frederika ja Johan Ludwig Runeberg saivat kahdeksan lasta. Kaksi lapsista, ainoa tytär ja poika, kuolivat pieninä. Perheen kolmas poika, Walter Magnus (29.12.1838–23.12.1920) oli taiteellisesti lahjakas – kouluopinnot tuottivat pojalle suuria vaikeuksia ja hädin tuskin hän selviytyi ylioppilastutkinnosta, mutta taideopinnot alkoivat jo kouluiässä. Walter Runeberg opiskeli ja työskenteli pitkään Roomassa ja Pariisissa. Suomeen palatessaan hän oli jo saavuttanut kansainvälistä mainetta.

Runebergin kodin naapurissa oleva Walter Runebergin veistoskokoelma kertoo tuotteliaasta kuvanveistäjästä ja taiteilijasta. Esillä on muotokuvia ja klassiseen tyyliin toteutettuja veistoksia.

Monien vaiheiden tuomiokirkko

Lounaan jälkeen käveltiin vanhan kaupungin läpi Porvoon tuomiokirkkoon. Kirkon historia alkaa jo 1200-luvulta. Kirkko on jäänyt historiaan 1809 Porvoon valtiopäivien näyttämönä – tällä hetkellä se on yksi koko maan suosituimmista nähtävyyksistä.

Porvoon suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Heikki Hakamies kertoi retkeläisille tuomiokirkon historiasta ja piti hartaushetken.

Lopuksi laulettiin tuttu virsi 490, Runebergin sanoittama Mä silmät luon ylös taivaaseen ja yhteen käteni liitän – ruotsinkielinen teksti alkaa sanoin  Jag lyfter ögat mot himmelen och knäpper hop mina händer.

Vierailu Brunbergin makeistehtaan myymälään päätti ohjelman. Mieli täynnä uusia vaikutelmia, kirkon tunnelma eväänä ja pussillinen herkkuja tuliaisina – olipa mukava taas lähteä kotiin!

Kiitos retkeläisille mukavasta seurasta sekä Tiinalle ja Railille järjestelyistä!

Liisa Laurila, retkeilijä

Lisää tietoa:

J.L. Runebergin elämästä on olemassa runsaasti aineistoa. Internetissä oleva www.runeberg.net esittelee kansallisrunoilijan elämäntyötä havainnollisesti.

Walter Runebergin elämäntyöhön voi tutustua mm. intendentti Lars Nyströmin kirjan Nationalskulptören Walter Runeberg (Porvoo 2008) avulla.

Pusula Nummi Sammatti Karjalohja Lohja