Miika Kallio

Venäjä ja Viro

Tervehdys rakkaat tukijat Virosta ja Venäjältä!

ELÄMME KOVIA AIKOJA YSTÄVÄ HYVÄ

Elämme poikkeuksellista aikaa, joka on vaikuttanut ja vaikuttaa meihin kaikkiin. Näin on ollut tietysti myös Virossa ja Venäjällä ja koko Suomen Lähetysseuran työn osalta. Covid 19-pandemian seurauksena iso osa työntekijöistämme jouduttiin evakuoimaan Suomeen, ja vasta harvat ovat voineet palata takaisin työalueille. Onneksi nykyaikaisin välinein yhteydenpito onnistuu ja työ on esimerkiksi taloudellisen tuen ja asiantuntija-avun osalta onnistunut näinkin. Lähetysseura on myös pystynyt antamaan erityistä katastrofitukea kaikkein suurimmassa tarpeessa olleille kumppaneille. Mikään ei kuitenkaan korvaa lähellä oloa ja vierellä kulkemista ihan konkreettisesti, ja voimme vain rukoilla ja toivoa, että pääsemme pian takaisin normaaliin arkeen, mitä ikinä se kaiken tämän jälkeen tarkoittaakin.
Viron ja Venäjän osalta tilanne on ollut sikäli parempi, että Virossa pahin oli jo kesään mennessä ohi ja työntekijöidemme ei missään vaiheessa tarvinnut palata Suomeen. Venäjän työtä on jo pitemmän aikaa tehty kotimaasta käsin, joten siinä mielessä saatoimme päällisin puolin jatkaa kuten ennenkin. No, tämä ei tietenkään ihan pidä paikkansa, sillä säännölliset vierailut ovat olleet tietysti merkittävä osa työtämme ja nyt olemme jo yli puoli vuotta olleet etäyhteyksien varassa.
Mutta työ on siis yhtä kaikki jatkunut, ja paljon merkittäviä asioita on tapahtunut. Aloitetaan Virosta.

ON AIKA HILJAA KIITTÄÄ JA KÄTTÄ PURISTAA

Viron kirkko osoitti voimansa tänä poikkeuksellisena keväänä ja kesänä, kun se ketterästi siirsi toimintansa verkkoon ja sosiaaliseen mediaan. Viron kirkossa näytettiin mallia koko maailmalle tavalla, josta mikä tahansa yhteisö missä tahansa päin maailmaa olisi ylpeä.
Mutta ennen kaikkea tämä vuosi on muutenkin kuin koronan takia ollut aivan erityinen. Suomen Lähetysseuran viimeiset työntekijät palasivat kotimaahan kesällä. Vuodesta 2003 alkaen olemme saaneet olla muiden mukana tukemassa Viron kirkon uutta tulemista.
Työntekijämme ovat vuosien saatossa olleet mukana kouluttamassa kirkon työntekijöitä ja seurakuntien vapaaehtoisia. He ovat olleet mukana tukemassa kirkkoa vapaaehtoisten lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden kouluttamisessa sekä työssä tarvittavan materiaalin tuottamisessa. Yhdessä on pyritty elävöittämään ja monipuolistamaan kirkon seurakuntaelämää ja kehitetty lasten ja nuorten hengellistä musiikkia ja rohkaistu tulevaisuuden muusikoita. Monenlaisia tapahtumiakin on järjestetty. Aivan oma lukunsa on Kirkon perhekeskuksen tekemä työ. Lyhyessä ajassa Virossa merkittävään rooliin kasvanut Perhekeskus tarjoaa terapiaa ja perheneuvontaa pareille ja perheille ja tekee perheväkivaltaa ehkäisevää työtä ja tarjoaa työnohjausta pakolaisperheiden kanssa työskenteleville.

Tiedän, että se työ kantaa hedelmää myös tulevaisuudessa, nyt vain ilman meitä lähetysseuralaisia. Ja hyvä niin, jos olemme onnistuneet tekemään itsemme tarpeettomiksi. Siinä kai lienee koko lähetystyön perimmäinen tarkoitus; kulkea aikansa vierellä, antaa omastamme ja tukea toinen toistamme. Nyt voimme hyvillä mielin jatkaa eteenpäin. Emme kaukana toisistamme vaan vierekkäisillä poluilla, jotka aika ajoin risteävät ja sitten taas kulkevat omiin suuntiinsa.

Taukopaikoilla voimme kohdata ja muistella yhdessä kuljettua matkaa. Kiitos teille suomalaiset ja virolaiset kollegat ja ystävät.

TYÖ VENÄJÄLLÄ JATKUU TÄYSIPAINOISESTI

Venäjän työ jatkuu täysillä. Nyt tehdään yhdessä kumppanien kanssa hartiavoimin työtä sen eteen, että kaikkien kumppaniemme siivet kantavat vahvoina ja omillaan senkin jälkeen, kun Suomen Lähetysseuran ja Inkerin kirkon sekä Jokainen- säätiön että Lasten turvakoti Dikonin kanssa vuoden 2022 lopussa päättyy. Apua ja tukea tarvitaan siis enemmän kuin koskaan, jotta yhdessä voimme tukea kumppaneitamme kasvamaan niin taloudellisesti kuin muutenkin omavaraisiksi ja itsenäisiksi.

Koronavirus levittäytyy maassa edelleen, joskin uusien päivittäisten tapausmäärien osalta tilanne näyttäisi olevan huomattavasti paljon rauhallisempi kuin keväällä tai vielä kesällä. Syksy ja mahdollinen toinen aalto saattavat tietysti vielä muuttaa tilannetta.
Työmme on kaikesta huolimatta jatkunut myös näinä poikkeuksellisina aikoina. Useimmat Suomen Lähetysseuran tukemista seurakunnista mm. Uralin rovastikunnassa ovat siirtyneet tavanomaiseen elämänjärjestykseen. Jumalanpalvelukset ovat alkaneet ja useita perinteisiä kesäleirejä on järjestetty suunnitelmien mukaan.

Pietarissa tilanne on vakaa ja ihmiset palaavat töihin. Heinäkuun lopussa avattiin kauppakeskuksia ja muita julkisia tiloja. Seurakunnat toimivat nyt kuten ennenkin, ja ihmiset ovat alkaneet käydä jumalanpalveluksissa.
Taloudellinen tilanne on kuitenkin heikentynyt Venäjällä huomattavasti. Omien kumppaniemme Dikonin ja Jokainen-säätiön työssä huonontunut tilanne näkyy avuntarpeen kasvamisena.
Haluan tässäkin kohtaa välittää kumppaniemme lämpimät kiitokset teille kaikille. Taloudellinen tuki on jotakin konkreettista ja sen merkitys on helppo ymmärtää. Varsinkin nyt kevään ja kesän aikana se on mahdollistanut työn jatkumisen ja pelastanut ja auttanut monia kaikkein haavoittumattomimmassa tilanteessa olevia. Mutta vähintään yhtä tärkeää ja konkreettista on myös se kaikki aineeton, teidän rukouksenne ja tieto siitä, että kumppanimme ovat teidän ajatuksissanne. Henkisessä ja hengellisessä yhteydessä olemme yhtä Jumalan perhettä.

UUSI PIISPA VIE INKERIN KIRKKOA ETEENPÄIN

Merkittävä ajanjakso Inkerin kirkon historiassa päättyi keväällä, kun Inkerin kirkkoa vuodesta 1996 johtanut Aarre Kuukauppi jäi eläkkeelle. Minulla oli ilo helmikuussa osallistua Aarren läksiäisiin ja uuden piispan virkaanastujaisjuhlaan yhdessä Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffanssonin kanssa. Juhlat oli upeat ja oli ilo tavata suomalaisia ja venäläisiä kollegoja ja ystäviä. Suomen evankelis-luterilainen kirkko oli myös vahvasti edustettuna.

Sain tehdä yhteistyötä Aarre-piispan kanssa lähes viiden vuoden ajan. Yhteistyö Aarren kanssa sujui aina hyvin. Arvostin ennen kaikkea sitä, että vaikeistakin asioista saatoimme aina keskustella avoimesti ja sitä, että hänen ovensa oli aina tarvittaessa auki ja kynnys matalalla. En tietenkään myös unohda lukuisia jääkiekkoaiheisia keskusteluja.
Uusi piispa Ivan Laptev on myös tuttu vuosien takaa. Toimihan hän Kelton teologisen instituutin rehtorina, kun itse aloitin aluepäällikön tehtävissä vuonna 2015.

Näiden sanojen myötä toivon teille kaikille mitä parhainta syksyä, terveyttä ja Jumalan siunausta kaikkeen tekemiseenne.

Lohjalla 27.8. 2020
Miikka Kallio