Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Pusulan talonpojat pyysivät vuonna 1636 tai 1637 piispa Isak Rothoviukselta lupaa oman kappelikirkon rakentamiseen ja kappalaisen palkkaamiseen, sillä Nummen kappelista oli pitkä matka Pusulan pohjoisimpiin kyliin.
Pusulan itsenäistymiskirje on säilynyt Pusulan kirkonkirjassa rovasti Gabriel Tammelinuksen tekemänä kopiona ja kuuluu näin:
"Lectori salutem.
Koska Lohjan kappelin talonpojat, ne jotkaasuvat 2 peninkulmaa itse kappelista, ovat minulta anoneet, että heidän sallittaisiin rakentaa itselleen uusi tupa, jossa ajallaan voitaisiin pitää jumalanpalveluksia ja jumalisia rukouksia, niin en voi kieltää heidän jumalista hankettaan vaan lupaan, että he voivat ryhtyä rakentamaan tätä tupaa. Kehoitan myös niitä, joita asia koskee, että he olisivat heille avuksi eivätkä asettaisi mitään esteitä. Täten Teitä Jumala käskeköön.
Turussa 25 toukokuuta vuonna 1637"
Pusulan kappeli kuului kuitenkin vielä kiinteästi Lohjan emäseurakuntaan. Pusulalaisille oli annettu lupa vain oman kappelikirkon rakentamiseen ja kappalaisen palkkaamiseen.
Piispan luvan jälkeen Pusulaan alettiin rakentaa rukoushuonetta. Se valmistui vuonna 1640. Uusi kappelikirkko rakennettiin sopivalle paikalle "Metsäkansan" vanhimpaan ja rikkaimpaan asutuskeskukseen Pusulan kylään, Pusulanjärven läheisyyteen. Pekka Jaakkola muurasi alttarin, kirkkoon ostettiin kirstu ja suomenkielinen Raamattu. Tallinnasta ostetiin vuonna 1665 kirkonkello, ja sille rakennettiin kellotapuli vuonna 1681.
Vanha, 50 vuotta aikaisemmin rakennettu saarnatupa purettiin, ja samalle paikalle rakennettiin 1691–1694 uusi, suurempi kappelikirkko, joka oli käytössä 1800-luvulle asti. Lopullisen itsenäistymisen Lohjan emäseurakunnasta voidaan katsoa tapahtuneen 1677, sillä tästä vuodesta alkavat Pusulan kirkon kassan tilit ja kirkon kirjat.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä