Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Pyhäinpäivänä muistamme poisnukkuneita rakkaitamme, jotka eivät ole enää luonamme. Suomessa pyhäinpäivää vietetään lauantaina, joka osuu 31. lokakuuta ja 6. marraskuuta väliseen aikaan. Vuonna 2024 pyhäinpäivää vietetään lauantaina 2.11.
Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä 1.11. (Festum omnium sanctorum) ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä 2.11. (Commemoratio omnium fidelium defunctorum). Perinne kynttilöiden sytyttämisestä haudoille alkoi toisen maailmansodan aikaan. Edelleenkin pyhäinpäivä on yksi suurimmista juhlapyhistä Suomessa.
Kynttilän sytyttäminen pimeyden keskelle tuo toivoa. Hautausmaiden valomeri kertoo siitä, että valo voittaa pimeyden. Kynttilän liekki kertoo rakkaudesta ja kaipauksesta.
Pyhäinpäivän hartauksissa muistamme vuoden aikana kuolleita läheisiämme. Pyhäinpäivä muistuttaa meitä toivosta kohdata heidät jälleen.
Hartauksissa muistamme edellisvuoden aikana kuolleita läheisiämme.
Tilaisuus on avoin kaikille, joita aihe ajankohdasta tai tilanteesta riippumatta koskettaa.
Sururyhmä on Lohjan seurakunnan luottamuksellinen vertaistukiryhmä sinulle, joka olet menettänyt läheisesi.
Sururyhmässä voit jakaa ajatuksiasi ja tunteitasi läheisen kuolemasta luottamuksellisesti toisten surevien kanssa. Sururyhmään tullessa läheisen menettämisestä on hyvä olla kulunut puoli vuotta.
Sururyhmiä järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Seuraava sururyhmä aloittaa helmikuussa to 6.2. klo 17.30-19. Sururyhmä kokoontuu Lohjan seurakuntakeskuksen Takkahuoneessa (Kõpánya -tuvassa) osoitteessa Sibeliuksenkatu 2.
Muut päivämäärät tarkentuvat myöhemmin.
Tiedustelut ja ilmoittautumiset:
pastori Pirkko Järvinen, 044 328 4384, pirkko.jarvinen@evl.fi
Tervetuloa mukaan!
Hautahaussa on Lohjan osalta noin 35 000 vainajan tiedot. Hautahakuun on viety Lohjalla tiedot Pyhän Laurin kirkkomaalta sekä Metsolan, Virkkalan, Sammatin, Karjalohjan, Nummen, Pusulan ja Kärkölän hautausmailta. Hautahakuun pääset tästä >>
Hautapaikkaa etsitään palvelusta syöttämällä ensin vainajan sukunimen. Hakukentässä sukunimi näkyy aina ennen etunimiä. Hakua voi tarvittaessa rajata syntymä- ja kuolinvuoden tai hautausmaan mukaan. Sovelluksen sisältämä karttapalvelu näyttää haudan sijainnin hautausmaalla. Lisäksi mobiiliversiossa on paikannusominaisuus, joka ohjaa haudan lähettyville.
Kaikkien vainajien tietoja ei löydy hautahausta. Näin on esimerkiksi silloin, kun haudan hallinta-aika on päättynyt tai hautauksesta on kulunut alle kuukausi aikaa. Tieto puuttuu myös, jos hautakartan tietokannassa ei ole vainajan nimeä. Näin on osassa historiallisia hautoja. Lisäksi sähköisissä hautakartoissa ja rekisterimerkinnöissä on joitakin päivittämistarpeita, jonka vuoksi pieni osa tiedoista ei vielä näy palvelussa. Tämä päivitystyö kestänee vielä ainakin tulevan vuoden alkupuoliskon. Suurin osa Lohjan tiedoista on kuitenkin karttapalvelussa saatavilla.
Pyhäinpäivä on monelle suomalaiselle merkityksellinen hetki, jolloin muistetaan edesmenneitä läheisiä. Karjalohjalainen Lohjan seurakunnan luottamushenkilö Päivi Seger kuvailee pyhäinpäivää päiväksi, joka hiljentää ja pysäyttää miettimään elämänkulkua. Silloin myös menneiden vuosien menetykset nousevat pintaan.
– Pyhäinpäivä merkitsee vielä enemmän silloin, kun on menettänyt jonkun läheisen juuri sinä vuonna. Se on harras ja hiljentävä päivä. Se ei tunnu tavalliselta arkipyhältä, vaan pikemminkin mahdollisuudelta pysähtyä ja miettiä mennyttä vuotta, Päivi kuvailee.
Päivin perinteisiin kuuluu mahdollisuuksien mukaan pyhäinpäivän hartauteen osallistuminen sekä kynttilöiden sytyttäminen haudoille ja varsinkin heille, jotka ovat sen vuoden aikana menehtyneet.
– Hautausmaalle meneminen on hetki rauhoittumiselle ja hiljentymiselle. Siellä tuntee yhteyttä niin edesmenneisiin sukulaisiin kuin muihin surijoihin. On lohduttavaa huomata, että monet jakavat surun ja muistavat omaisiaan, hän kertoo.
– Kirkossa kuulee menehtyneiden nimiä ja erityisesti tuttujen ihmisten nimet pysäyttävät miettimään, mitä kaikkea heidän kanssaan on tullut koettua, Päivi kertoo.
Vaikkakin Päivin pyhäinpäivän viettoon kuuluu myös kirkossa käynti, Päivi painottaa, että kynttilän sytyttäminen haudalle on se tärkein hetki. Samalla on aikaa pohtia omia sukujuuriaan ja taustaansa, sillä perheen historia ja menneiden sukupolvien muistaminen on Päiville merkityksellistä:
– Pojan kuoleman jälkeen aloin selvitellä sukujuuriani aina Pommerin sotaan asti. Juuret ovat tärkeitä, ja niiden tietäminen antaa voimaa.
Päivi pohtii, kuinka pyhäinpäivän merkitys on muuttunut hänen elämänsä aikana. Nuorempana se ei tuntunut yhtä merkitykselliseltä ja pyhäinpäivää tuli ajateltua lähinnä Halloweenin kautta. Vuosien ja menetysten myötä pyhäinpäivä on kuitenkin saanut syvemmän merkityksen.
– Kun menettää jonkun läheisen, päivä saa aivan toisenlaisen sävyn. Siitä tulee päivä, jolloin muistellaan ja kohdataan suru uudelleen. Samalla päivä on kuitenkin lohduttava muistutus siitä, että emme ole yksin surumme kanssa – että muutkin muistavat ja surevat omia läheisiään, Päivi kertoo.
Viime kesänä Päivi hyvästeli molemmat vanhempansa, jotka olivat olleet 60 vuotta naimisissa ja kuolivat vain 13 päivän erolla toisistaan.
– Tuntui kauniilta, että he lähtivät yhdessä. Äiti kuoli ensin ja isä seurasi pian perässä, aivan kuin hän olisi luovuttanut ja halunnut seurata äitiä. Suru ei tuntunut niin pahalta, kun tiesin heidän olevan yhdessä.
Vaikka menetykset ovat raskaita, Päivi näkee niissä myös elämän luonnollisen kiertokulun.
– Elämä kulkee omia polkujaan, ja me vain sopeudumme siihen. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, mutta se helpottaa elämää, kun oppii hyväksymään sen, ettei kaikkea voi hallita, hän toteaa.
Isosta suvusta lähtöisin oleva Päivi on huomannut, että pyhäinpäivä konkretisoi perheen ja sukulaisten merkityksen. Sisarusten kanssa koetut murheet ja ilot yhdistävät ja auttavat selviytymään
– Olen huomannut, että isommissa perheissä suru on helpompi jakaa. Sisarusten kanssa on koettu yhdessä sekä murheita että iloja ja se antaa voimaa. Vanhempien sairastumisen ja kuoleman aikaan tuntui helpottavalta, että veli oli rinnalla – sai vuorotellen käydä sairaalassa ja jakaa raskaan ajan, hän kertoo.
Päivi on huomannut, että pyhäinpäivän aikoihin mieleen hiipii muistoja ja ajatuksia tavallista enemmin. Vanhat valokuvat muistuttavat edesmenneistä ja ikäänkuin konkretisoivat sen, että kuolleet ovat nyt eri tasoissa elävien kanssa.
– Kun mietin edesmenneitä, usein muistelen hyviä hetkiä heidän kanssaan. Valokuvia katsellessa ja vanhoja asioita muistellessa tulee vastaan muistoja, jotka tuntuvat erityisen lämpimiltä. Muistot elävät meissä, ja vaikka kuolleet eivät ole enää läsnä fyysisesti, he ovat aina osa meitä, Päivi toteaa lopuksi.
Kuva: Päivi Seger
Lähde sinäkin enkelin matkaan hautausmaalle, enkelillä on sinulle hautausmaihin ja Pyhäinpäivään liittyvä rastirata erikseen ilmoitetuissa paikoissa.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä