Hyppää sisältöön

1800-luku

Uuden kirkon rakentaminen

Pitäjänkokouksessa 7.8.1786 päätettiin korjata ja laajentaa Nummen vanhaa puukirkkoa. Kuitenkin 7 vuotta myöhemmin huomattiin, että kokonaan uusi kirkko olisi rakennettava.

Ensimmäinen varsinaista kirkon rakentamista käsittelevä yhteinen kirkonkokous pidettiin 14.2.1819. Kokouksessa valittiin kirkon rakennuskomitea, jonka jäseniksi tulivat ratsumestari Benrdt Henrik Rotkitch Luttulasta, lainajyvästön esimies ja isäntä Christian Ilmonius, ratsutilallinen Gustaf Malmstedt Kouvolan tilalta, sekä talolliset Abraham Jaakonpoika Kiiski Jättölästä ja Erik Silen Varttilan Tammen tilalta. Rakennustoimikunnan puheenjohtajana toimi koko rakennusajan Christian Ilmonius.

Rakennusmateriaaliksi uudelle kirkolle valittiin aluksi tiili. Tiilestä rakentaminen osoittautui kuitenkin vaikeaksi, ja vuonna 1817 päädyttiin pitkän pohdinnan jälkeen siihen, että kirkko tulisi sittenkin rakentaa harmaakivestä, jota lähistöltä oli runsaasti saatavilla. 

24.4.1819 pidettiin kokous, jossa päätettiin päivätöiden eli taksvärkkien määrä kullekin väestöryhmälle. Tilallisille tuli 3 päivää päivätöitä, eläkkellä oleville ja vanhemmille talojen asukkaille 2 päivää sekä viljatorppareille, mäkitupalaisille ynnä muille heikommin toimeen tuleville 1 päivä. Toukokuussa rakennuskomitea kuitenkin totesi, että suuri osa maanomistajista ei ollut osallistunut päivätöihin miltei lainkaan. Tämän vuoksi läänin maaherralta anottiin, että niskoittelijoille asetetaan huomattava uhkasakko.

Sopivia rakennusmestareita kirkon rakentamiseen kuulutetttiin Åbo Tidning -lehdessä, ja työhön ilmoittautui kaksi halukasta: nummilainen Aksel Magnus Tolpo ja muurarimestari Matts Lukander Turusta. Aluksi työ annettiin Lukanderille, mutta tämä joutui luopumaan tehtävästä, sillä hänen takuumiehiään ei hyväksytty. Lukanderin jälkeen työ annettiin helsinkiläiselle rakennusmestari Kaarlo Hedlinille. 

Kirkon rakentaminen aloitettiin vuonna 1819, ja kirkko valmistui vuonna 1822.

Riitaa kirkon paikasta

Samalla, kun muun muassa kirkon rakennusmateriaalia suunniteltiin, pohdittiin myös kirkon siirtämistä Mäntsälän säteriratsutilan maalle niin kutsutulle Kirkkonummelle. Anomuksen kirkon paikan siirtämisestä teki 50 Nummen kaakkoisosissa asuvaa tilallista vuonna 1806. Siirtämistä perusteltiin esimerkiksi sillä, että jo paikannimi Kirkkonummi osoittaa, että sinne olisi aikaisemminkin aiottu rakentaa kirkko, ja sillä, että yleisen perimätiedon mukaan Nummen kappelin kirkko pitäisi rakentaa sinne siinä vaiheessa, kun vanhaa puukirkkoa ei voisi enää käyttää.

Pitkän riitelyn ja monien valitusten jälkeen maaherra ratkaisi asian vanhan kirkonpaikan hyväksi 31.11.1811.