Päiviä tai viikkoja ystävyysseurakuntien tapaamisten jälkeen olen jonkinlaisen sanoinkuvaamattoman tunteen vaikutuksen alaisena. Yhteisön voima, näissä tapahtumissa läsnä oleva rakkaus koskettaa minua syvästi ja saa minut miettimään yhä uudelleen ja uudelleen.

Kuinka on mahdollista, että ystävyysseurakuntien tapaamisiin liittyvät niin syvät tunteet, vaikka yhteys on jatkunut yli 35 vuotta? Mistä  saa yhä uudelleen ja uudelleen energiaa se rakkaus, jolla sisaret ja veljet vierailevat toistensa luona? Esimerkiksi Hannun väsymätön organisointikyky, joka varmistaa, että vuosi vuodelta käy meillä pieni tai isompi ryhmä Lohjalta, tai huomionosoitus, kun muistetaan, milloin Irénke-tädin syntymäpäivä on, jolloin pitää käydä onnittelemassa häntä.

Nämä teot, näennäisesti pienet, mutta silti erittäin merkittävät eleet ovat minulle esimerkillisiä. Olisi hyvä ottaa oppia niistä - huomiota, nöyryyttä, ajanhallintaa, ponnistelua, vastuullisuutta, uskoa tulevaisuuteen.

Vaikka näillä kahdella yhteisöllä on erilainen kulttuuritausta, ne toimivat silti samojen arvojen mukaisesti. Ensitapaamisten innostus on ollut suhteen kulmakivi siitä lähtien. Ymmärrämmekö me kőbányalaiset, kuinka onnekkaita olemme voidessamme olla osa tällaista yhteydenpitoa?

Kun ajattelen tätä, mieleeni tulee vertaus sinapinsiemenestä. Hädin tuskin näkyvästä, yllättävän pienestä siemenestä tulee iso puu, jonka oksissa linnut löytävät suojaa. Ehkä me itse olemme näitä onnenlintuja, jotka voivat löytää kodin ystävyysseurakunnan suhteen lehvistöstä. Kasvun antaa kuitenkin Jumala itse, joka on näkymättömästi, mutta kuitenkin havaittavasti läsnä tässä yhteisössä.

Voin kuvitella, millaista oli silloin, kun syntyi ajatus, että myös Kőbánya saisi ystävyysseurakunnan. Miten koki silloin seurakunnan vanhemmisto ensimmäiset askeleet? Ehkä hekin ottivat käsiinsä sinapinsiemen – eli suhteen alkuperäisen idean – ja jo silloin he näkivät siinä kypsän, rönsyilevän kasvin, joka voisi tarjota varjoa, turvaa ja uudistumista monille.

Tämä suhde opettaa meille, että jokainen kylvö on tärkeä. Se voi alkaa yhdellä eleellä, ystävällisellä sanalla tai vierailulla – mutta Jumala huolehtii siitä, että ajan myötä siemen kantaisi hedelmää. Osallistutaan tähän kylvötoimintaan!

Tällaiset tapaamiset eivät kerro vain menneisyydestä, vaan myös tulevaisuudesta - toivosta, että uudet sukupolvet liittyvät tähän matkaan.

Ágnes Krakkai

Terveiset unkariksi >>