Viikon hartaus

Viikon hartaus vie sinut hetkeksi rauhaan ja herättelee ajattelemaan. Viikon hartaus julkaistaan Länsi-Uusimaa -lehdessä lauantaisin.

Viikon sana vko 17/2021, Länsi-Uusimaa

Totuus vai valhe, kumpi kannattaa?

Kun olin lapsi, äitini katsoi minua välillä tiukasti silmiin ja kysyi: ”Puhutko Paula nyt aivan totta?”
Tuo kysymys herätti sydämen tykytyksiä niin, että vielä vuosikymmenien jälkeen muistan tuon kysymyksen ja sain sen kysymyksen yleensä silloin, kun olin tehnyt jotain sellaista, minkä äiti oli kieltänyt. Kysymys saattoi koskea, että missä olin ollut ja keiden kanssa? Vastauksena kerroin ehkä vain puolitotuuden, koska en halunnut pahoittaa äitini mieltä. En itse asiassa ollut tehnyt mitään ”kiellettyä”, mutta en ollut siitä kuitenkaan ihan varma. Noissa tilanteissa halusin päästä ulos ”kuin koira veräjästä”.

Myöhemmin työelämässä, jos vaikka esimies kysyi, oletko tehnyt sen ja sen asian, tuli kerrottua joskus hätävalhe, että kyllä, vaikka olin unohtanut tehdä sen. Ja heti, kun tilaisuus tuli, ettei esimies nähnyt, menin tekemään sen unohtuneen tehtävän. En tiedä, miksi en rehellisesti vain sanonut, että en ole. Miksi pelkäsin? Ehkä syynä oli pelko, että nolaan itseni ja en suoriudu täydellisesti.

Nykyisin politiikassa kuulee jatkuvasti ”valheita” ja selitellään mukamas, ettei ollut aikaa tai keksitään mitä hyvänsä tekosyitä. Ei haluta myöntää, että ollaan mokattu ja  pelätään, että joutuu ulos tehtävästä. Siis vallasta ja rahasta. Olisi upeaa joskus kuulla myönnytyksiä: ”olen erehtynyt” ”olen tehnyt virheen, pyydän anteeksi” jne.

Jos sinulla on ja oletan, että on, kokemus siitä, että olet myöntänyt valehdelleesi ja olet sitten saanut anteeksi, niin uskon sinun kokeneen suuren helpotuksen. Jälkikäteen ihmettelet, miksi ihmeessä en aikaisemmin pyytänyt anteeksi? Monet huonosti nukutut yöt olisivat jääneet pois.  Hyvä ja tärkeä sanonta on:” Te tulette tuntemaan totuuden ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” ( Joh.8:32 )

Paula Etelävirta
diakonissa (eläkkeellä)

Viikon sana vko 16/2021, Länsi-Uusimaa

Tie, totuus ja elämä Joh. 14:1-7

Tämä raamatunkappale on katkelma Jeesuksen viimeisistä puheista ennen riistiinnaulituksi joutumista. Katkelmassa Jeesus lohduttaa opetuslapsiaan siitä huolimatta, että Hän itsekin on varmasti peloissaan tulevasta. Silti huolehtien, että rakkaat opetuslapset eivät joudu pelon ja ahdistuksen valtaan. Jeesus pyytää uskomaan Jumalaan ja uskomaan itseensä. Jeesus kertoo, että on menossa Isän luo valmistamaan asuinsijan seuraajilleen. Hän sanoo, että opetuslapset tietävät kyllä tien sinne. Hämmentynyt ja epäilevä Tuomas kuitenkin kysyy, kuinka he voisivat tuntea tien? Jeesus näyttää tien meistä jokaiselle: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”

Tie voi olla myrskyisä ja vaikea kulkea. Jeesus kuitenkin on tie. Se tarkoittaa, että Hän kulkee koko ajan kanssamme. Kunhan pysymme tiellä, ei Jeesus poistu läheltämme, ei hetkeksikään hylkää. Kun uskomme Jeesukseen, olemme oikealla tiellä. Hän lupaa: ”Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.” Olemme nähneet Isän Jeesuksen kautta, teoissa ja sanoissa. Jeesus on totuus ja kun me tunnemme totuuden, tunnemme Jumalan. Kuten vuosisatoja sitten Jeesuksen seuraajat osasivat Nikean uskontunnustuksessa sanoittaa asian: ”Jeesus on tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä.” Jumala ei luonut Jeesusta, vaan Jeesus on Jumala, samaa olemusta. ”Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.” Jeesuksen kautta kaikki ovat saaneet syntinsä anteeksi, Hän on lunastanut meille taivaspaikan. Meidän tarvitsee vain seurata tietä. Jeesus on tie, totuus ja elämä.

Olen päätynyt opiskelemaan diakoniksi, kulkemaan minulle osoitetulla tiellä. Tielleni on mahtunut monta kiveä ja kuoppaa, mutta silti olen onnistunut pysymään tiellä. Tielläni minua on johdattanut ristin rakkaus. Rakkaus, jonka Jeesus osoitti kuolemalla syntiemme tähden ja rakkaus, jota Hän opetti jakamaan muille. Lähimmäisen rakastaminen on Jeesuksen opetuksista arvokkain. Tiellä, jota valaisee rakkaus, on mielestäni kevyempää kulkea, jopa vaikeinakin hetkinä. Kun rakastaa lähimmäisiään, on aina oikealla tiellä.

Saara Limnell
sosionomi-diakoniopiskelija