Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Sammatin alueseurakunnan ja kirkon historiaa
Kirkon historiaa
Ensimmäinen kirkko lienee ollut jo vuonna 1590 ns. Kirkkoahteella nykyisen Elias Lönnrotin kotitalousoppilaitoksen seuduilla.
Toinen kirkko valmistui vuonna 1666 aivan nykyisen viereen (alttariseinän takana). Se purettiin vuonna 1750.
Nykyinen, tiettävästi kolmas kirkko rakennettiin vuosina 1754–1755 rakentaja Michel Jöranssonin johdolla. (Kirkko muistuttaa tyypiltään Tottijärven kirkkoa.) Rakentaja sai palkkaa työstään 150 taalaria. Kirkko on 16,65 metriä pitkä ja 10,15 metriä leveä. Korkeus harjalle on 13 metriä ja tasakertaan 4 metriä. Kirkon 250-vuotisjuhla pidettiin 24.7.2004.
Tapuli valmistui 1763 myllykyläläisen isännän, Erik Stenströmin toimesta (Naatun isäntä).
Kirkon suuret korjaukset ajoittuvat vuosiin 1879, 1954 ja 2000–2002.
Kirkon katto uusittiin paanukatoksi vuonna 1819. Kirkon ulkolaudoitus uusittiin vuosina 1834–1835. Kirkko maalattiin vuonna 1837 punamullalla.
Vuonna 1879 asehuoneen, eteisen ja runkohuoneen välinen seinä purettiin ja tilalle tulivat pylväät. Tällöin myös vahvistettiin penkit. Kulku saarnatuoliin oli siihen asti seinänvierustaa pitkin, nyt sakaristosta käsin. Saarnatuolia käännettiin hieman alttariin päin – kirjalauta ja katoksen hahmo osoittavat sen.
Kirkon korjaukseen lahjoitti varoja Elias Lönnrot. Korjauksen toteutti Gabriel Sandström, Veikko Hiekkavuon esi-isä (Luskalasta, Pappilanmäen väkeä).
Kirkko korjattiin vuonna 1954 perusteellisesti arkkitehti Paavo Riihimäen johdolla. Tämä oli toinen suuri kirkon korjaus. Jyrkkine kattoineen kirkko muistuttaa tyyliltään keskiaikaista kivikirkkoa, mutta vain pienoiskoossa, ja rakennusaine on puuta. Seinämateriaali on sekoitus savilaastia pellavakuitua. Katto on tervattu paanukatto. Tervaus tehdään noin 5 vuoden välein. Alkujaan kirkossa oli malkakatto.
Vuoden 1954 suuressa korjauksessa poistettiin toinen lehterille johtava portaikko sekä tehtiin molemmat tuulikaapit, toinen pääoven luo ja toinen pikkukirkon eteen.
Kirkon sisä- ja ulkopuolen sekä kellotapulin ulkopuolen kunnostus- ja korjaustyöt tehtiin vuosina 2000–2002 Arkkitehtitoimisto Jari Reponen Oy:n johdolla.
Alttaritaulu
Alttariseinällä oli alun perin yksi päätyikkuna, mutta vuoden 1879 korjauksessa sen tilalle tehtiin kaksi päätyikkunaa, jolloin saatiin paikka alttaritaululle. Lönnrotin opettajana Turun Akatemiassa oli ollut Reinhold v Becker. Tämän poika, taidemaalari Adolf v Becker (1831–1909, tadeakatemian professori ja kultakauden mestareiden opettaja) maalasi Lönnrotin pyynnöstä alttaritaulun, jonka Lönnrot lahjoitti seurakunnalle vuonna 1879 kuolleen Tekla-tyttärensä muistoksi. Alttaritaulu valmistui jo vuonna 1882. Kehykset valmisti Helsingissä Lönnrotin pikkuserkku, nikkarimestari Karl Kristoffer Sylvander. Kehykset tuotiin junalla Lohjan (Ventelän) asemalle ja sieltä hevosella huhtikuussa kirkolle. Sylvanderin sukulainen, Reino Silvanto, on kirjoittanut Sammatti-kirjan.
Alttaritaulun aiheena on paruusia, Jeesuksen toinen tuleminen.
Saarnastuoli
Saarnastuoli on perimätietojen mukaan siirtynyt Sammatin toisesta kirkosta. Kerrotaan, että saarnastuoli kulkeutui 30-vuotisen sodan aikana Saksasta Suomeen ja Sammattiin. (30-vuotinen sota kosketti lähes kaikkia Euroopan maita ja kesti vuodesta 1618 vuoteen 1648, jolloin Westfalenin rauha vihdoin saatiin solmittua.) Opettaja Nevalainen teki 1800-luvun molemmin puolin kirkossa näkyvimmät korjaustyöt. Muun muassa saarnastuolin oviaukko käännettiin sakastin seinään päin, ja näin sakastista on suora kulku saarnastuoliin. Siihen asti saarnastuoliin oli kuljettu seinänvierustaa pitkin. Opettaja Nevalainen toimi useita vuosia kirkossa saarnan lukijana.
Kellotapuli
Kellotapulin rakensi vuonna 1763 sammattilainen Arvelan talon isäntä Erik Stenström. Kellotapuli korjattiin vuonna 1831. Tekijänä oli kuuluisa Nummelta kotoisin oleva mestari Axel Magnus Tolpo. Hän oli puukirkkojen (muun muassa Kerimäen kirkon) rakentajasukua. Kirkonkellot sähköistettiin 1970-luvun puolivälissä. Kirkonkellojen soittotapa muutettiin vuonna 2004 heiluvasta soitosta läppäyssoitoksi. Seurakunnan jäsenen kuollessa Sammatissa soitetaan sanomakelloja klo 10:n ja 11:n välillä riippuen vainajan iästä. Kun on kyse miehestä, aloittaa iso kello, ja kun naisesta, aloittaa pikkukello. Soitto päättyy aloittamistavalla. 0,6 x vainajan ikä, esim. 70 v. klo 10.42.
Kellotapulissa on kaksi kelloa: vuosilta 1762 ja 1768. Isomman, Tukholmassa vuonna 1762 valetun vaskisen kellon kyljessä lukee näin:
Coscas kuulet cuminani
culje kirckon kiiruhusti
Herran sanaa saavuttaman
Muista mullaxi tulevas
nincuin entinen edellä.
Hautausmaa
Hautapaikkoja hautausmaalla on yhteensä 1775.
Kirkkotarhassa on Elias Lönnrotin hauta, jossa on v. 1886 pystytetty musta graniittipatsas. Elias Lönnrot syntyi 9.4.1802 Paikkarin torpassa. Hänet kastoi pastori G Procopaeus Härjänvatsan kylässä (naapurin muori vei lasta kastettavaksi Karjalohjalle ja unhotti matkalla nimet. Pastori antoi lapselle nimen, mikä ei miellyttänyt vanhempia), kuoli 19.3.1884 Lammin talossa, hautajaiset 3.4.1884 Sammatissa.
Elias Lönnrotin isä Fredrik Juhana, syntyi 1765, oli räätäli ja pystyi kaikenlaisiin töihin. Hän oli luonteeltaan leikillinen, mutta kiivas, virsikirjan hän osasi ulkoa. Hänellä oli hyvä lauluääni ja hän sepitteli itsekin lauluja. Hän avioitui Ulriika Wahlberin, syntyi 1773, Kiikalan Junnilta, kanssa.
Lönnrotin perhe:
vaimo Maria s Piponius, synt. 23.4.1823, kuoli 21.7.1868 45 v.
1. poika Elias, synt. 17.4.1850, kuoli 2,5 vuotiaana.
2. tytär Maria Ulriika, synt. 18.6.1852, kuoli 6.1.1874 21 v.
3. tytär Iida Karoliina, synt. 8.8.1855, kuoli 16.6.1915 Italia 59 v.
4. Elina Sofia, synt. 5.2.1858, kuoli 3.12.1876 18 v.
5. Thekla Natalia, synt. 23.9.1860, kuoli 22.3.1879 18 v.
Kirjailija Eeva Joenpelto, synt. 17.6.1921 kuoli 28.1.2004 on haudattu Sammattiin (paikka 210), Elias Lönnrotin hautapaikasta pääkäytävää Saleen päin, oikealla puolella.
Kirkkoherroja:
| Eero Jämsä | 1952-1967 |
| Kai Selinheimo | 1967-1970 |
| Reijo Junttila | 1972-1977 |
| Paavo Pinomaa | 1977-1988 |
| Jaakko Saari | 1988-2011 |
| Kauko Puranen (vt.) | 2010-2012 |
Aluepappeja:
- Heikki Marjanen 2013 -
- Raili Rantanen
- Mikko Nieminen 2020-
Kanttoreita:
Eljas Mylläri, Juha Veijalainen, Raija-Leena Utela-Nieminen, Sinikka Rikkilä, sijaisena Pia Hemminki, Seppo Huikko, palkkiotoimisena ja virkaatekevänä Pertti Haapalainen, Heikki Orama, Atte Tenkanen (nykyinen kanttori)
Elias Lönnrotin hautajaiset. Kuva: Museovirasto
Sammatin kirkko. Etualalla Elias Lönnrotin obeliski hautamuistomerkki.
Sammatin pappila
Sammatin pappila sijaitsee välittömästi kirkon pohjoispuolella ja on olennainen osa kirkon lähiympäristöä. Pellot ympäröivät pappilaa lähes joka puolelta ja kirkkomaahan sen liittää puistomainen kookkaan puuston muodostama kasvillisuus.
Sammatin kappalainen joutui tulemaan toimeen ilman pappilaa varsin pitkään. Tosin jo 1700- ja 1800-luvulla kappalaisen virkataloksi esitettiin Lohjan Jalassaarella sijainnutta Heinun tilaa, jonka verotuotto oli määrätty kappalaiselle jo vuonna 1701. Hanke ei edennyt osittain tilan kappelin kannalta omituisen sijainnin vuoksi. Kappalaiset joutuivat itse hankkimaan asuntonsa.
Myllykylän Ylitalon luoteispuolella sijainnut Sandkulla oli alkuaan rakennettu kappalaisen asunnoksi. Rakennusvuotta tai rakentajaa ei tiedetä. Sandkullan asukkaista tunnetaan kappalainen Johan Cyrenius, joka kuoli vuonna 1855. Cyreniuksen leski asui Sandkullassa kuolemaansa asti, vuoteen 1897, jonka jälkeen taloa ei enää käytetty kappalaisen asuntona. Sandkulla siirrettiin Ylitalon pihapiiriin, renkituvaksi.
Ylitalon isäntä Kustaa Ylitalo (ent. Kollin, 1853-1939) myi ja osittain myös lahjoitti Ylitalon vuonna 1933 Sammatin seurakunnalle. Hän asui siinä kuolemaansa asti ja tila tuli seurakunnan haltuun 1939. Tavoitteena oli saada kirkon viereen rakennetulle pappilalle lisää viljelys- ja metsämaata ja turvata lämmityspuiden saanti. Vuonna 1945 Sammatin seurakunta myi Ylitalon.
Sammatin kylän maalla oli jo 1700-luvulla alue, joka oli kappalaisen hallinnassa. Ilmeisesti juuri sille rakennettiin vuonna 1876 kappalaista varten nykyinen asuinrakennus. Palstaa laajennettiin 5 hehtaarin suuruiseksi Toivolan palstatilaksi Sammatin kylän Uusitalosta ostetulla lisämaalla vuonna 1900.
Hirsinen päärakennus rakennettiin vuonna 1876, mutta viimeistelytyöt kestivät vielä vuosikymmenen sen jälkeen. Vuonna 1885 pappila maalattiin ulkoa ja osin sisältä. Alun perin ulkoväritys oli perinteinen punamulta valkoisine ikkunanpielineen sekä nurkkineen. Rakennuksessa oli sali, kolme kamaria, keittiö, eteinen ja kaksi kuistia, joista toinen, sittemmin purettu, oli kirkon puoleisessa päädyssä. Rakennusta laajennettiin 1936 tiilirakenteisella kanslialla ja piispankamarilla. Vuonna 1960 tehtiin yläkertaan kaksi pientä huonetta ja rakennettiin tiilipintainen lämpökeskus. Samassa korjauksessa uusittiin rakennuksen edessä oleva kuisti.
Pihapiirissä on lisäksi 1900-luvun alusta ollut pieni asuinrakennus, joka alkujaan oli pappilan maatyömiehen asuntona. Myöhemmin siinä on pidetty muun muassa rippikoulua ja päiväkerhoa; nykyisin se on varastona. Kokonaisuuteen kuuluvat lisäksi karjarakennus, jyväaitta, halko- ja kärryvaja sekä sauna.
Pappilan vanha perinteinen ja selkeä asu on pääosin hävinnyt myöhempien lisärakennusten vuoksi. Nykyisellään se antaa käsityksen niistä muutoksista, joita lisääntynyt vaatimustaso on pakottanut tekemään alun perin suhteellisen yksinkertaiseen asuinrakennukseen. Pappiloiden tyypillinen erikoisuus on mainittu palonkestävä kivirakenteinen kansliahuone, jossa kirkonarkistoa voitiin säilyttää turvassa.
