Ystävyysseurakunnat

• Kőbányan seurakunta Budapestissa, Unkarissa. Yhteyshenkilö: Hannu Laasio

• Sakun seurakunta, Virossa. Yhteyshenkilöt Leena ja Matti Junnila.

• Saku Toomaste Kokudus
• Köbanya evangelikus lutheran church

SEURAKUNTAVIERAILU LOHJALTA KÖBANYAAN 12.-15.8.2024

12-15.9.2024 parikymmentä lohjalaista teki vierailun ystävyysseurakuntaan Unkariin, Budapestin Köbanyaan.

Matka-aamuna oli aikainen herätys. Lähtöaikaa Lohjalta oli venkslattu eestaas lentoaseman turvatarkastusten ruuhkien vuoksi, mutta lopulta kaikki pääsivät kentällä ajoissa porteista sisään lentoa odottelemaan. Lento meni kuin siivillä, ja laskeutuminen Budapestiin sujui mallikkaasti. 

Vastaanottojoukossa oli osalle vanhoja tuttuja, osalle ventovieraita ihmisiä. Tutut halailivat enemmän, vieraammat vähemmän. Sujuvasti suomea rupatteleva opas johdatteli matkalaiset bussiin   ja matkalla hotelliin saimme pikakurssin Unkarista, Budapestista, sekä hyödyllisistä että varottavista asioista.

Huoneet eivät olleet vielä valmiit, joten jätimme pakaasit säilöön ja lähdimme varattuun ruokapaikkaan. Miljoonakaupungin liikenteen syke oli ensikertalaisille hämmentävää, mutta onneksi kokeneemmat huolehtivat noviiseista. Ehkei kuitenkaan tarpeeksi tarkasti, koska yksi lammas pääsi laumasta eksymään ekalla metromatkalla. Hänetkin kyllä noudettiin talteen toisten joukkoon ja kaikki saivat murua rinnan alle.

Illalla isäntäperheet veivät meidät koteihinsa päivälliselle ja saimme vaihtaa kuulumisia puolin ja toisin. Onneksi kielimuurit pystyttiin ylittämään sujuvasti ja tulimme ymmärretyiksi molempiin suuntiin. Saimme tuta vastaanottajilta suurta lämpöä ja sydämellisyyttä, vaikka olimme täysin vieraita heille.

Perjantain kaupunkikierros aloitettiin Juutalaisessa synagogassa, jossa kuulimme perusteellisen selvityksen juutalaisten historiasta Jerusalemin Temppelistä alkaen päätyen vierailumme kohteena olevaan synagogaan. Sen entisöinti on saatu valmiiksi pari vuotta sitten ja tulos on upea. Toora-pulpetin lasku lattian alle mahdollistaa tasaisen yhtenäisen tilan niin tarvittaessa. Juutalaisten pyhättötoiminnan lisäksi tilaa käytetäänkin monitoimisalina konserttien yms. esitysten pitopaikkana.

Ruokailun isännät olivat järjestäneet Postin ammattiliiton ravintolaan. Lounas oli maittava ja riittävä. Lounaan jälkeen taivalsimme läpi tuulen ja tuiskun Budapestin keskuspuistoon. Siellä Budapestin useiden musiikkialan talojen uusimpia jäseniä on japanilaisen arkkitehdin Sou Fujimoton suunnittelema Musiikin Talo, joka on kansainvälisesti palkittu arkkitehtuuristaan. Koimme äänihuoneen pyöreässä tilassa rentouttavan hetken musiikin, linnunlaulun ja liukumosaiikin maagisen yhteyden. Kuvina oli maalari Renoirin teoksia. Rentoutus tehosi; säkkituoleissa löhöten joku ehkä saattoi nukahtaa.

Iltaohjelmana pääsimme ihastelemaan Kansalliseen Tanssiteatterin esitystä ”Unkarilainen Rapsodia”. Todella vauhdikas näyte tanssijoiden teknisestä osaamisesta ja fyysisestä kunnosta.  Nuorenparin hääseremonioihin liittyvä tarina punoutui Unkarin historiaan ja sen tapahtumiin. Suomalaisen kansantanssin harrastajana jäi kaipaamaan rytmin vaihtelua ja eri tanssityylejä, kuten suomalaisissa tansseisssa on, mitenkään heidän vauhdikasta esitystään väheksymättä.

Lauantai oli retkipäivä. Matkustimme junalla Tatan kaupunkiin. Tatan pitkä historia ulottuu aina Rooman valtakunnan aikaan. Linnoituksia ja linnoja löytyy monilta vuosisadoilta.

Euroopan mahtisuvun Habsburgien suosioon päässyt Eszterházyn suku rakennutti hienon kartanon Tataan. Siellä vieraili aikoinaan Euroopan kuninkaallisia ja nyt siellä kävimme me.

Pikku kumipyöräjunalla puksuttelimme ympäri Tataa ihmettelemässä, miten näin pienessä paikassa voi olla näin paljon nähtävää. Eszterházyn kartanolinnan puiston nurkkauksessa kasvoi valtavan kokoinen plataani, vuonna 2017 vuoden puuksi Unkarissa valittu yksilö. Lähetti terveisiä Paavolan tammelle Lohjansaareen.

Mylly ja  Ankka (Malom és Kacsa) oli lounaspaikkamme nimi. Maukasta ruokaa oli runsaasti tarjolla. Luultiin, että nykyaikainen kahvikone teki tepposet, mutta se oli vain hidas ja kaikki saivat lopulta kahvinsa nautittavaksi.

Tavan mukaan suomalaiset olivat ajoissa kulkuneuvossa odottelemassa, että toisetkin tulisivat. Odotellessa vitsi lensi ja nauru raikui ja tätä Heikki kommentoi: Kun näin totisessa porukassa ei ole tottunut olemaan!

Tatan asemalla poislähtö oli vähän jännittävä. Juna pysähtyi asemalla vain minuutiksi ja siinä ajassa täytyi löytää oma vaunu ja nousta junaan. No, me reippaat suomalaiset ehdimme tietysti keposesti, eikä ollut oikein kiirekään.

Paluu Budapestin itäiselle rautatieasemalle ja siitä metrolla, osa hotellille ja osa lähti maisemakierrokselle Hannun opastuksella. Aloitimme pienellä historian kertauksella entisen pääministerin Imre Nagyn muistomerkillä. Vuoden 1956 tapahtumilla on linkkinsä Suomeenkin.

Tonavan rantaa seuraileva ratikkareitti kurvasi aluksi upean Parlamenttitalon ympäri. Totesimme herra Rákóczin edelleen ratsastelevan talon edustalla.  Budan puolella näkyivät komeat linnat, kirkot ja palatsit iltavalaistuksessa. Niistä kuulimme Hannun lyhyet ja napakat selvitykset. Päätepysäkillä nousimme ihailemaan Tonavaa ja sitä ylittäviä siltoja ja totesimme liikenteen sujuvan vedessä ja maalla.

Sunnuntaiaamulla laukkumme noudettiin autolla ja me käytimme kaupungin sujuvaa joukkoliikennettä mennäksemme Köbanyaan. Seurakunnan kauniissa kirkossa Peter- ja Sampo-papit hoitivat jumalanpalveluksen sujuvasti kahdella kielellä, ja vähintäinkin yhtä sujuvasti Märta tulkkasi molempiin suuntiin.

Palveluksen jälken saimme vielä tutustua kävelymatkan päässä olevaan Pyhän Lászlón katedraliin. Se on yli satavuotias Art Deco-tyylin katolinen kirkko. Erikoisuutena siinä on runsaat ja kauniit posliinikoristelut rakenteissa ja sisustuksessa.

Palattuamme oli seurakuntasaliin katettu notkuva lounaspöytä. Monelle meistä tuli mieleen laulun sanat ”...herkkua on siinä monenlaista...”, niin paljon kaikkea hyvää oli tarjolla. Masut tulivat lievästikin täyteen, kun vielä jälkiruokatarjoilukin oli samaa luokkaa.

Runsaan tarjoilun lisäksi saimme vielä lahjoja kotiin vietäviksi. Erityisesti Peter-papin suunnittelema  pinssi kuvastaa lämmintä ystävyyttämme. Pinssissä on Unkarin ja Suomen lippujen värit ja sen keskellä on kristittyjen kala-symboli. Se on kaunis ja puhutteleva.

Hannu luovutti Lohjan seurakunnan lahjana puusta sorvatut LED-kynttilätelineet. Ne kuvastivat evankelistoja Matteus, Markus, Luukas ja Johannes. Sampo-pappi luovutti Pusulan käsityökerholaisten tekemän kauniin tyynyn. Siinä on kuvattuna Pusulan kirkko ja kellotapuli.

Tilaisuuden lopuksi pistimme tanssiksi. Olimme saaneet nauttia todella vauhdikkaasta tanssiteatterin esityksestä perjantaina. Pyydetyksi opetustanssiksi valitsimme hitaamman tanssin. Kaiken kokemamme ystävyyden, lämmön ja huolenpidon vuoksi koemme olevamme kuin yhtä perhettä. Siksi tanssimme oli Perhevalssi.

Tanssin kulku selvitettiin aluksi ja näytimme lyhyesti ja sitten pyörähtelimme Perhevalssia isännät ja vieraat yhdessä. Täydeksi nauruksihan se meni, mutta mitä siitä; kaikilla oli ratkiriemukkaan hauskaa. Ja iloa ja riemuahan elämässä pitää olla!

Isossa piirissä laulettu iltalaulu ja molemminkielinen siunaus saattelivat meidät kotimatkalle.

Ensikertalaisina Unkarissa, Budapestissa ja Köbanyassa nautimme suunnattomasti matkastamme!

Isäntien ystävällisyys ja lämmin huolenpito meistä kaikista jätti pysyvän jäljen sydämiimme.

Lämmin kiitos matkan päävastaavalle Hannu Laasiolle ja myös muille asianosaisille sujuvista järjestelyistä.

Ensikertalaiset 

Erkki ja Leena Pohjonen

 LOHJALAISET SAKUSSA VIROSSA JA KÖBANYALAISET LOHJALLA 2023

Täysi bussilastillinen lohjalaisia vieraili Sakun ystävyysseurakunnassa 19.-20.5.2023. Matkanjohtajana oli Pusulan aluepappi Sampo Luukkonen ja kanttori Sanna Kuoppala. Vierailimme mm. Tallinnan TV-tornissa, kasvitieteellisessä puutarhassa, Sakun kirkossa ja Turin valtavilla markkinoilla. Vierailumme Sakun seurakuntaan oli onnistunut. Pastori Magne Mölster kertoi meille kirkosta ja sen eri vaiheista. Saimme juoda siellä myös herkulliset kirkkokahvit.

Köbanyan seurakunnan väkeä vieraili Lohjalla Lohjan seurakunnan 700-vuotisjuhlan merkeissä elokuussa 2023. Samalla juhlimme ystävyytemme 35-vuotista juhlaa. Vierailun yksityiskohdat olivat Hannu Laasion ja työryhmän suunnittelemia. Köbanyalaiset (14 henkilöä) olivat Lohjalla 10.-15.8.2023. Saimme kokea ja nähdä paljon erilaisia asioita ja paikkoja yhdessä. Köbanyalaiset yöpyivät kodeissa eri puolilla Lohjaa (ja myös Vihdissä). Kävimme retkillä mm. Tammisaaressa, Vivamossa, Pusulassa ja Kärkölässä. Erityisesti mieliinpainuvia hetkiä olivat vierailu Vivamon raamattunäytelmässä, makkaranpaisto Mäkisen mökillä Lohjalla, vierailu Kärkölän kirkossa sekä uiminen Iloitun leirikeskuksessa. Kaiken kruununa oli Lohjan seurakunnan 700-vuotisjuhlamessu, jossa saarnasi piispa Kaisamari Hintikka. Lohjalaisille ja köbanyalaisille jäi hyvä mieli näistä hienoista juhlapäivistä. Kiitämme myös Sakun seurakunnasta paikalle saapunutta pastori Ariel Suvaria, joka avusti yhdessä pastori Peter Benkoczyn kanssa juhlamessussa. Peter on pappina Köbanyassa Unkarissa.

Sampo Luukkonen

Budapest-Kőbánya 2022 február 18.

Drága Finn Barátaink Lohjában és a környékbeli egyesült egyházközségekben Pusulában, Nummiban, Karjalohjában, Sammattiban!

A fenti fényképet tegnap készítette lányom, Benkóczyné Csepregi Mária, amikor délután kislányát, Emmát vitte haza az óvodából. Hirtelen jött zápor után az előbújó nap megvilágítja templomunk tornyát és feltűnik felette a szivárvány íve.

A szivárvány a reménység és a szövetség szimbóluma. A reménységre most abban a vonatkozásban is gondolok, hogy csak remélni tudom, hogy hosszas hallgatásunk idején a levelek hiányában nem bántottunk meg benneteket. Szeretném leírni, hogy sokkal többször gondolunk rátok, mint ahányszor ennek jelét adjuk levélben, emailben, telefonhívásban. (A levelek írása egyik nagy gyengeségünk. Nekem személy szerint az ünnepnapokhoz, Karácsonyhoz, Újévhez kapcsolódó üdvözletek az elmúlt évben nem mennek. Talán e levelek írása ellen is vakcinát kaptam…) Az elmúlt évek koronavírus járványai nem tették lehetségessé személyes látogatásaitokat, ami nekünk is nagyon hiányzott. Nagy élmény lesz, ha az idén, 2022-ben el tudtok jönni Budapestre, és személyesen is találkozhatunk.

Sokan voltak betegek a gyülekezetünkben a járvány idején, voltak akik meghaltak. Magyarországon 44000 ember halt meg, ami azt jelenti, hogy egy várossal csökkent a lakosság száma. Valószínűleg sok mindent kellett volna másképp csinálni…

Nagyon köszönjük a testvérgyülekezetünk hűséges, szerető támogatását, ami imádságban, kapcsolatok, barátságok szövődésében, szellemi és anyagi támogatásban is folyamatosan megnyilvánul. Még a jelenlegi nehéz időkben is kaptunk tőletek adományokat, amit hálásan köszönünk.

A kőbányai gyülekezeti életben az elmúlt két évben sok nehézséget jelentett a vírus. Az istentiszteletek, hétköznapi bibliaórák hosszú időn át csak online voltak megtarthatóak, ami nagyon megnehezítette a kapcsolattartást, különösen az idősebb embereknek. Voltak, akik sok időt áldozva rendszeresen telefonon hívták azokat, akik nem használnak internetet, és a szenior bibliakör tagjainak telefonon közvetítették a bibliaórákat. Az istentiszteleteken most is maszkot használunk, és keveset énekelünk, minden kiválasztott énekből csak egy versszakot. Hiányzik már, hogy többet énekeljünk.

A hagyományos pünkösdi időpont helyett az elmúlt évben október 31-én, reformáció ünnepén volt a konfirmáció. Két felnőtt és hat fiatal konfirmált. A fiatalok lelkesen járnak az ifjúsági órákra.

A konfirmációról készült fényképet itt láthatjátok.

A nyári ifjúsági táborokban nagy élmény volt a résztvevőknek együtt lenni. A táborok megszervezéséhez is felhasználtuk lohjai barátaink anyagi segítségét.

Szeretettel gondolunk rátok, és várjuk a budapesti találkozást! Isten áldjon és őrizzen benneteket!

A Kőbányai Gyülekezet nevében üdvözlettel: Csepregi Gyula

Kuva konfirmaatiojuhlasta. Az idő múlásával, kezdettel, véggel, alfával, omegával kapcsolatban feleségem, Márta a Kőbányai Harangszóban írta:

„ vannak számunkra rejtett kezdetek az életünkben. Nem tudhatjuk, mikor érkezik meg a tavasz, melyik órában fogant a gyermekünk, vagy mikortól burjánzik bennünk a rosszindulatú sejt, mely majd a halálunkat okozza.

     Készülünk azért. Várhatjuk a tavaszt, reméljük, hogy születik gyermekünk, és tudjuk, hogy meg fogunk halni. Ezeket a számunkra ismeretlen folyamatokat bizalommal helyezhetjük annak a kezébe, aki maga a kezdet és a vég. Az örökkévalóságban nem idő van, hanem jelenlét. Annak a Szeretetnek a jelenléte, aki azt ígérte, hogy velünk lesz a világ végezetéig. Hiszem, hogy valahogy azon túl is.”

Budapest-Kõbánya 18. helmikuuta 2022

Rakkaat ystävät Lohjalla ja alueseurakunnissa Pusulassa, Nummella, Sammatissa ja Karjalohjalla!

Tyttäreni Benkóczyné Cepregi Mária otti yllä olevan kuvan hakiessaan iltapäivällä oman tyttärensä Emman kotiin lastentarhasta. Rankan sadekuuron jälkeen piilossa ollut aurinko valaisi yhtäkkiä kirkkomme tornin ja muodosti sen yläpuolelle sateenkaaren.

Sateenkaari on toivon ja liiton tunnusmerkki. Toivo on mielessäni siksi, että voin vain toivoa ettemme me pahoittaneet teidän mieltänne pitkähköllä kirjevaikenemisellamme. Haluan kertoa, että olemme usein ajatelleet teitä. Joitakin merkkejä olette saaneet kirjeessä, e-mailissä, puhelimessa. (Kirjeiden kirjoittaminen on suuri puutteemme. Minulle itselleni kävi näin kuluneen vuoden juhlien aikaan, jouluna, uudenvuoden aikaan, Olenkohan saanut rokotteen myös kirjeiden kirjoittamista vastaan…) Kuluneena koronapandemian aikana henkilökohtaiset tapaamiset eivät ole olleet mahdollisia. Olemme kaivanneet niitä kovasti. Olisi todella hauskaa, jos te tänä vuonna 2022 voisitte tulla luoksemme Budapestiin, ja me voisimme tavata kasvokkain.

Seurakunnassamme moni on sairastanut koronan, joitakin kuolemantapauksiakin on sattunut. Unkarissa on kirjattu 44000 koronakuolemaa, mikä vastaa keskikokoisen kaupungin asukaslukua. Varmaan moni asia olisi täytynyt voida tehdä toisin…

Runsaat kiitoksemme ystävyysseurakunnallemme uskollisesta ja rakkaudellisesta tuestanne, jota olemme kokeneet rukouksessa ja ystävien yhteydenpidossa, henkisessä ja aineellisessa tuessa, mikä sekin on katkeamatta jatkunut. Tänä vaikeana aikanakin olemme saaneet teiltä lahjoja, joista haluamme kiittää sydämellisesti.

Virus on aiheuttanut Kõbányan seurakunnan elämään menneen kahden vuoden aikana paljon vaikeuksia. Jumalanpalvelukset ja raamattutunnit olivat pitkän ajan kuluessa mahdollisia vain streemattuina. Se aiheutti ongelmia erityisesti ikääntyneille seurakuntalaisille. Jotkut vapaaehtoiset antoivat runsaasti aikaansa soittamalle heille, joilla ei ollut tietotekniikkaa käytössään. Seniorien raamattupiirikin toimi puhelimitse. Nyt käytämme kirkossa maskeja, ja me laulamme valituista virsistä vain yhden säkeistön. Kaipaamme kovasti useampia säkeistöjä.

Perinteisen helluntaina tapahtuvan konfirmaation asemesta tämä juhla pidettiin viime vuonna reformaation päivänä 31. lokakuuta. Silloin konfirmoitiin kaksi aikuista ja kuusi nuorta. Nuoret käyvät ahkerasti nuorten tunneilla.

Kesäinen nuortenleiri oli nuorille valtava elämys. He nauttivat yhdessäolosta. Leirin järjestämisen teki mahdolliseksi lohjalaisten ystävien taloudellinen tuki.

Márta-vaimoni kirjoitti seurakuntamme lehteen aikojen muuttumiseen, alkuun ja loppuun alfaan ja omegaan liittyen:

”elämässämme on lukuisia salattuja alkuja. Emme voi tietää, milloin kevät koittaa, millä hetkellä lapsemme saa alkunsa, tai milloin pahanlaatuinen solu alkaa meissä lisääntyä aiheuttaen lopulta kuoleman.

Me valmistaudumme. Voimme odottaa kevättä. Toivomme, että lapsemme syntyy, ja tiedämme, että aikanaan kuolemme. Voimme antaa kaikki nämä tapahtumat, jotka eivät ole meidän tiedossamme, luottamuksella siihen käteen, joka itse on alku ja loppu. Iankaikkisuudessa ei ole aikaa, vain nykyisyys. Tässä Rakkaudessa on lupaus, että Hän on kanssamme maailman loppuun asti. Uskon että vielä sen jälkeenkin.”

Ajattelemme teitä lämpimästi, ja me odotamme jo kovasti tapaamista Budapestissa.

Jumala siunatkoon ja varjelkoon teitä.

Kõbányan seurakunnan puolesta tervehtien

Gyula Csepregi                                     

Käännös Irja ja Hannu Laasio

Sakun seurakunta 10 vuotta!

Sakun srk vietti 10v juhlaansa tai juhlaviikkoa 2.2.23 alkaen. Koska 5v juhla oli vain pari päivää, niin nyt haluttiin olla parempia. Viikkoon kuului lasten ja aikuisten juhlaa, mandoliinikonserttia, Raamattutunti Vapaus-teemasta ja Kynttilänpäivän messu 5.2., jossa saarnasi piispa Joel Luhamets ja musiikista vastasi ylistysryhmä, sekä Lambertus kuoron konsertti, jossa esitettiin Pekka Simojoen viroksi käännettyjä kappaleita. Lohjan srk:sta paikalla olivat Juhani Korte, Leena-vaimoni ja minä. Liperin srk:sta oli edustaja ja Norjan Lähetysseurasta (NMS) kaksi henkilöä.

Juhla järjestelyineen oli sen verran runsaasti työtä vaativaa, että Magne oli iloinen, ettei juhlita joka vuosi.

Saku on kasvavaa aluetta. Kun srk perustettiin asukkaita oli 9000, nyt jo 11.500 ja kasvu jatkuu. Perustettaessa srk kuului 12 kastettua ja konfirmoitua jäsentä, nyt 206. He kokevat, että Jumala on heitä siunannut ja ovat siitä Hänelle kiitollisia. Magne kertoo mielenkiinnolla odottavansa tietoa uuteen rippikouluun

osallistuvien määrästä. Pääosin ovat olleet 25-30 vuotiaita.

Srk:n kasvaessa pyritään järjestämään kodeissa kokoontuvia pienryhmiä, joissa jäsenien hengellistä elämää voidaan tukea paremmin kuin isoissa kokoontumisissa. 

Kirkkorakennuksen keskeneräisiä osia viedään eteenpäin sen mukaan kuin varat riittävät. He iloitsevat siitä, että kirkko on jo saatu käyttökuntoon ja kellot torniin.

Magne pyytää meitä rukoilemaan heidän puolestaan ja viemään Herralle näitä toiveita.

Matti Junnila

Dear friends abroad!

First of all, thank you for our contact points in 2022, and a blessed 2023 to You!

I am very thankful for our friends «out there», who take part in our work through prayers, good thoughts and ideas - or support! I am sorry that the greeting I had hoped to write in December is sent in January…

But maybe it is a good day to send this delayed «Christmas greeting» still, as our congregation just yesterday was receiving Ukrainian refugees living in Saku, who had an Ukrainian Christmas meal party with our diaconal team in the church. This was just the last of several Ukrainian evenings that we have had this year.

The Christmas tree we had inside the church hall was cleaned away by the 6.thLinkki avautuu uudessa välilehdessä of January, but the Christmas tree outside is still shining with its lights. It will probably stay there until the start of February. It lightens up and... on the 2.nd of February we will be celebrating Candlemas (Küünlapäev, Kyndelsmesse), the day when the little baby Jesus was presented in the Temple. 

This is also our congregation's birthday! We were 12 grown-up EELC members who signed up with a wish to establish the EELC Saku St. Thomas Congregation on the 2.nd of February 2013. The Lord is good, he has blessed us a lot, and today we have 206 people – small and big - at the membership list! And we have even been able to build a modern, sacral church for the congregationl!

By the way, this year's birthday is our anniversary: We are already becoming 10 years old as an independent congregation! (the Christian work in Saku in modern time started already in 1994).

We are celebrating this with a "birthday week" in the beginning of February: A party first and foremost for the congregation members on the 2.nd of February. Bible lesson with Allan Kroll on the theme "Freedom" on the 3.rd of February - and music of course. A church concert with the Saku Mandoline ensemble on the 4.thLinkki avautuu uudessa välilehdessä of February. And a service with bishop Joel Luhamets and guests on Sunday the 5.thLinkki avautuu uudessa välilehdessä of February (11 o clock).

You are heartly welcome to any of the happenings! I will be happy if I get an idea if you are planning to come! :)

We hope you are doing well! For us, we have many joys and some challenges.
One challenge is to find ways to get income to continue the church building and develop the congregation work in an economically difficult time. Our special goal for 2023 is to finish the children and youth rooms and to "move the youth work to the ground level". Another challenge is getting a new church foundation board in place, as Juhan Talpsepp - who has been a very important leader here - would like to step down and let new people take over.

It is a great joy that there have been many people in Saku church this autumn, attending the main services and the "children's church" in the church basement. That there were so many people - of all ages - taking part in the confirmation course and being baptized and confirmed in 2022. The start of a «junior work» for tweens. That we could receive around 275 Saku kindergarten children and teachers to a "Christmas gospel experience walk" in the church. We have also seen things to be joyful for in the diacony and youth work sector, and are happy that the church bells are finally in the tower and that we have had some other progress in church building also in 2022.
Let us pray for each other, that the Lord will fulfill his plans with us in 2023! I hope we will meet – already in February, or another time! Until then, be blessed!

Yours in Christ,

Magne Mølster

Pastor of the EELC Saku St. Thomas Congregation

PS: Pictures are from yesterday's Ukrainian Christmas party (foto Ave Mølster), one of the 2022 several help sendings to Ukraine (foto Magne Mølster), confirmation day 18.12.2022 (foto Piia Viks-Binsol), blessing and anointing of oil of the confirmant Marili Rooba (foto Inga Mathiesen), and the church at Christmas (with the outside Christmas tree) (foto Magne Mølster). You are free to use any of the pictures, and please tell if you need it in a better quality i.e. for printing in a magazine.

 16.1.2023

Käännös: Matti Junnila:

Hyvät Sakun ystävät!

Alla Magnelta tullut tervehdys ja siitä tekemäni tiivistelmä suomeksi.

Magne kiittää kuluneen vuoden 2022 yhteyksistä ja toivottaa siunattua alkanutta vuotta 2023. Hän kiittää meitä Sakun ystäviä rukouksistamme, ajatuksistamme, ideoista ja taloudellisesta tuestamme samalla pahoitellen sitä, että joulutervehdys jäi tammikuulle.

Heillä on ollut useita tilaisuuksia ja toimintaa ukrainalaisten pakolaisten kanssa/tueksi ja viettivät heidän kanssaan jouluateriaa vasta hiljattain.

Joulukuusi on jo viety pois kirkosta, mutta pihassa olevassa puussa on vielä valot paikallaan. Ehkä valot pidetään kynttilänpäivään asti valaisemassa pihaa, jolloin juhlitaan Jeesus-lasta temppelissä. Sama päivä on myös Sakun srk:n syntymäpäivä. Tuolloin 2.2.2013 12 jäseninen aikuisten porukka oli sitä perustamassa omaksi srk:seen. Herra on siunannut niin, että jäseniä on nyt 206 – lapsia ja aikuisia. Ja olemme saaneet kirkkorakennuksenkin itsellemme.

Oman srk:mme juhlaviikkoa vietämme helmikuussa: 2.2. jäsenien juhla, 3.2. Allan Krollin Raamattu opetusta, 4.2. mandoliinikonsertti ja 5.2. piispa Joel Luhametsin johtama messu.

Halukkaat ovat tervetulleita mukaan.

Srk:lla on monta ilonaihetta ja monia haasteita edessä. Kirkkorakennus on vielä osin keskeneräinen ja taloudellisesti vaikeana aikana rahoituksen kerääminen on työlästä. Ensi sijaisesti toivomme saavamme lasten ja nuorten tilat kirkon alakerrassa käyttökuntoon 2023 aikana. Toinen tärkeä asia on löytää Juhan Talpseppille jatkaja. Hän on ollut kirkkovaltuuston puheenjohtaja pitkään, mutta haluasi ikänsä vuoksi siirtyä sivuun.

Iloa on tuottanut se, että messuihin on osallistunut paljon väkeä samoin kuin ”pyhäkouluihin”. Myös rippikouluihin ja kasteelle on osallistunut useita eri ikäisiä ihmisiä. Teini-ikäisten toimintaa on toteutttu. Myös 275 esikoululaista osallistui opettajineen ” kristilliseen evankelioivaan kirkkovaellukseen”. Diakonia työssä ja nuorisotyössä on otettu askeleita ja kirkonkellot on saatu paikoilleen.

Magne pyytää rukoilemaan, että Herra saisi työtään eteenpäin heidän kanssaan myös vuonna 2023.

Magne toivoo, että tapaamme joko helmikuussa tai jonain myöhempänä hetkenä ja toivottaa siunausta elämäämme.

Seurakuntavierailu Budapestin Kõbányassa 15.-18.9.2022 

Torstaina saimme nousta kukonlaulun aikaan ehtiäksemme annettuun aikaan kentälle. Neljäntoista joukolla saimme Finnairin kyydin ministeri Haaviston seurueen kanssa. Perillä meillä taisi olla huomattavasti lämpimämpi vastaanotto kuin ministeriseurueella. Péter-pastori ja Csepregin Jussi toivottivat meidät halauksin tervetulleiksi. Matkalla hotelliin bussiopas kertoi meille keskeiset kaupungin asiat.

Jussi Csepregi oli varannut iltapäivän meidän opastamiseemme. Majoittumisen jälkeen lähdimme suurelle kauppahallille. Viereisessä ravintolassa lounastaessamme sää ulkona äityi ukkosmyräkäksi. Hetken tuli ropinalla melkoisia rakeita. Onneksi sitä kesti vain tuokion.

Kauppahallissa tehtyjen ostosten jälkeen Márta Csepregi tuli opastamaan meitä Tonavan nähtävyyksiin. Vapauden sillan korvassa kuulimme Budan puoleisesta Gellertin kukkulasta sekä kuninkaanlinnasta Budavuorella. Rantaraitsikassa oli vielä mahdollisuus ihailla Budan puolta sekä upeaa parlamenttitaloa, jonka editse 2-linja kulkee,

Linjan päätepysäkin vierellä on vuoden -56 kansannousun melskeissä menehtyneen pääministeri Imre Nagyn muistomerkki. Saimme kuulla niistä tapahtumista.

Sade yltyi niin voimakkaasti, että jouduimme hiukan kesken nousemaan hotellillemme vievään raitsikkaan. Sen verran saimme kastetta, että jokainen joutui panemaan kuivaa ylleen.

Illan ohjelmassa oli perhevierailu. Joukkomme oli jaettu pieniin ryhmiin kielitaidon mukaan. Isännät noutivat meidät Kõbányan kirkolta. Jokainen ryhmäläisemme tuntui viettäneen ikimuistoisen illan maukkaan aterian sekä mielenkiintoisen keskustelun parissa. Samalla syntyi myös joukko uusia ystävyyssuhteita.

Perjantaiaamun ensimmäisenä kohteena oli kaupunginpuistoon aivan äskettäin rakennettu musiikkitalo. Suunnittelijana oli japanilainen arkkitehti. Varsinaiseen konserttisaliin emme päässeet, mutta me saimme seurata pohjakerroksen kupolisalissa aivan erinomaista multivideoesitystä. Se kertoi musiikin synnystä,

Toisena vierailukohteenamme oli Sankarten aukion tuntumassa oleva, niini ikään hiljattain rakennettu, kansatieteen museo. Erinomaisen runsas keramiikka-astioiden näyttely kertoo, kuinka samanlaisia ihmisen arkiset tarpeet ovat olleet kaikkialla maailmassa.

Museon ravintolassa nautitun maukkaan lounaan jälkeen jatkoimme omalla joukolla pikkumetrolla, Manner-Euroopan vanhin, keskustaan. Vörösmartin aukion reunalla olevassa Gerbaud’n kahvilassa nautimme maukkaan iltapäiväkahvin torttuineen.

Kahvittelun jälkeen oli vuorossa perinteinen ryhmäkuva runoilija Vörösmártyn patsaan edessä.

Vapaan iltapäivän jälkeen menimme muutamien kõbányalaisten kanssa iltakahdeksalta alkavaan konserttiin P.Tapanin basilikaan. Loistava trumpetisti kajautti konsertin alkuun urkujen säestyksellä Eurovisiosta tutun ranskalaisen Charpantierin messun teeman. Upeasti kajahtivat mahtavan basilikan holveissa vuoroon trumpetti, sopraano sekä isot urut. Konsertti sai juhlavan päätöksen Widorin Toccatalla urkukonsertosta no 5.

Lauantaiaamuna lähdimme kobányalaisten kanssa koko päivän bussiretkelle. Ensimmäinen kohteemme oli kaupungin lounaslaidalla oleva Szoborpark-Patsaspuisto. Sinne on koottu melkoinen joukko kaupungilta poistettuja sosialismin ajan patsaita. Sankarten aukion tuntumassa seisoi aikoinaan massiivinen Stalinin patsas ottamassa vastaan sen ohi vievällä kadulla pidettyjä erilaisia paraateja. Patsas kaadettiin ja se hajosi, mutta saappaat jäivät jäljelle. Nekin seisovat nyt Patsaspuiston sisäänkäynnin edustalla.

Toinen kohteemme oli Zsámbékin pikku kaupunki ja sen rauniokirkko. Ko. kirkko rakennettiin pari sataa vuotta ennen Lohjan kirkkoa. Sen yhteyteen perustettiin myös luostari. Parikymmentä vuotta valmistumisen jälkeen maahan tunkeutuneet mongoolit tuhosivat kirkkoa. 1763 kirkko raunioitui lopullisesti maanjäristyksessä.

Kylässä nautitun maukkaan lounaan jälkeen suuntasimme pienen matkan päässä olevaan Etyekin kylään. Täällä pääsimme Rokusfalvyn viinitilalle maistajaisiin. Talon emäntä kertoi kustakin viinilajista ennen tarjoilua. Pienet suolapalat olivat välipaloina.

Olimme takaisin Budapestissa sen verran ajoissa, että alkuillasta puolet joukostamme matkasi Buda-vuorelle katsomaan iltavalaistua kaupunkia.

Sunnuntaiaamuna matkalaukkumme saivat autokyydin kirkolle. Samalla Sampo-pappikin pääsi ajoissa perille. Me muut ajoimme raitsikalla ja bussilla Kõbányaan. Márta Csepregi tulkkasi Sampon puhuttelevan saarnan. Palveluksen loppuun Sampo lauloi Herran siunauksen.

Jumalanpalveluksen jälkeen kävimme tutustumassa Kõbányan katoliseen kirkkoon. Siellä on ulkokatto mukaan lukien nähtävissä runsaasti Zsolnain porsliinia.

Päivämme jatkui isäntiemme kanssa seurakuntasalissa aterialla ja seurustelulla. Sen lomassa Hannu Laasio luovutti seurakunnan lahjana Kaiku Mäenpään valmistaman pikku kirkon. Kõbányalaiset näkivät jo siinä meidän kirkkomme muotoa. Sakari Iso-Herttua luki unkariksi ja suomeksi Kalevalan ensimmäisen laulun.

Kirkon pihalla muodostimme suuren piirin ystävyysseurakuntien viittojen ympärille ja lauloimme kaksikielisesti ”Mua siipeis suojaan kätke”. Kirkon edustalla vielä yhteiskuva, pian olikin bussi paikalla lentokenttäkyytiä varten.

Péter-pastori perheineen ja Jussi Csepregi Márta-vaimonsa kanssa olivat vielä lentokentällä meitä halaten lähettämässä.

(teksti: Hannu Laasio)